Hakutulokset
- Näytetään 1 - 20 / 9 471
- Siirry seuraavalle sivulle
Ylästön päiväkoti sijaitsee pientaloalueella pienen puistoaukean ohessa. Rakennus noudattelee lähialueen keskimäärin puolitoistakerroksista mittakaavaa. Vaaleiden, yksikerroksisina levittäytyvien päiväkotitilojen keskeltä nousee korkea siniseksi maalattu liimapuukatos. Rakennus rajautuu pohjoispuolella katuun ja avautuu etelässä kohti leikkipihaa ja puistoa. Kullekin päiväkotiryhmälle on omat sisäänkäyntinsä. Sosiaalitiloille varattu itäsiipi on erottuu massoittelultaan ja julkisivuiltaan muusta rakennuksesta. Sen päädyt nousevat muurimaisina pulpettikattojen laskiessa kohti leikkipihaa. Aukotus on niukkaa ja umpinaisuutta korostavat sisennysten metallisäleiköt. Vuonna 1998 valmistuneen Ylästön päiväkodin on suunnitellut arkkitehti Kirsti Sivén. Arkkitehdin mukaan suunnittelutyön lähtökohtina ovat olleet puumateriaali ja rakenteiden yksinkertaisuus sekä tekninen toimivuus. Rakennusmateriaaleiksi on valikoitunut mahdollisimman luonnonmukaisia, vähän prosessoituja aineita, ja esimerkiksi pintoja on käsitelty pellavaöljymaalein. Rakennus on tehty rankarunkoisena paikan päällä. Korkea katos on toteutettu valmiista liimapuuelementeistä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Leppäkorven koulu, ent. Korson kansakoulu, vanha puukoulu ; Korpikontiontie 5; Vantaa
Koulu on rakennettu vuonna 1904, Korson koulupiirin johtokunnan jäsenen Karl Lindholmin piirustusten mukaan. Tuusulan kunta avusti kouluhanketta rahallisesti. Rakennus sisälsi alun perin yhden luokkahuoneen, veistoluokan ja opettajan asunnon. Koulurakennus korotettiin kaksikerroksiseksi vuonna 1925, Kauppalan rakennusmestarin J. A. Aarnion piirustusten mukaan. Korotus toi rakennukseen kaksi uutta luokkaa, keittolan ja toisen asunnon joka rakennettiin talon toiseen kerrokseen. Vuoteen 1955 rakennuksessa toimi Korson kansakoulu, 1955-56 Vierumäen kansankoulu, Jokivarren kansakoulu 1956-57, Korson yhteiskoulu syksyn 1959, Tikkurilan ammattikoulu 1961-62 ja Jokirannan apukoulu lukuvuodet 1962-63. Vuodesta 1963 toimi rakennuksessa Hanalan apukoulu. Lisäksi Leppäkorven koulussa on toiminut pitäjän asukkaita palveleva kirjasto. Koulu poikkeaa tyylillisesti ja kerroskorkeudeltaan muista vantaalaisista säilyneistä puukouluista. Rakennuksessa on kaksi täyttä kerrosta sekä ullakko. Muut vastaavan kokoiset koulut on korotettu mansardikaton alle, ellei niitä ole alun perinkin rakennettu kaksikerroksisiksi. Rakennuksen ikkunat ovat alkuperäiset. Kuistit ovat käyneet läpi erilaisia muutosvaiheita ja portaat ovat nyt nykyaikaista vaatimatonta timpurintyötä. Pääsisäänkäynnin kuistin ikkunat on kalteroitu vahinkojen välttämiseksi. Tämä ei luonnollisestikaan sovi rakennuksen muuhun ilmeeseen. Radan puoleiset ulko-ovet ovat alkuperäiset tai 1900-luvun alusta. Pienet neliöikkunat läntisellä julkisivulla on kehystetty sveitsiläistyylisin pielilaudoin.
Opettajien asuinrakennus, Jokirannan koulu, ent. Viertolan kansakoulu; Viertolankuja 1; Vantaa
Opettajille tarkoitettu asuinrakennus kuuluu Jokirannan koulun kokonaisuuteen, muodostaen koulun kanssa Viertolaan merkittävän jälleenrakennuskauden rakennuskeskittymän. Kuten koulurakennuksen, sen on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen, joka on suunnitellut useita muitakin aikakauden kouluja asuntoloineen Vantaalle. Asuinrakennus edustaa ajalleen tyypillistä asuntosuunnittelua. Se on massaltaan porrastettu, rapattu, harjakattoinen ja kaksikerroksinen asuinkerrostalo, jonka huoneistojen koot vaihtelevat kahdesta kolmeen huonetta. Osissa huoneistoja huoneohjelmaan on kuulunut keittiöiden ja kylpyhuoneen lisäksi myös palvelijanhuone, joka kertoo opettajien ammattikunnan asemasta 1950-luvun lopussa. Asuinrakennuksen teknisessä toteutuksessa on oltu jälleenrakennuskauden tyypilliseen tapaan säästelijäitä. Rakennekuvista ilmenee, että raudoitusta on käytetty vähemmän välipohjien seinien viertä kiertävillä osilla. Vain keskiosa välipohjalaatasta on toteutettu ”täydellä raudoituksella”. Koulurakennus ja asuinkerrostalo ovat säilyttäneet hyvin alkuperäisen muotonsa, ilmeensä ja tunnelmansa.
Håkansbölen kartanon pihamaalla sijaitseva leikkimökki on rakennettu samoihin aikoihin nykyisen päärakennuksen (1905-1908) kanssa. Se on 1900-luvun alkuvuosilta. Kartanon rakennuttajien, Sanmarkien jälkeläiset ovat kertoneet että leikkimökki on Armas Lindgrenin suunnittelema. Rakennuksessa on poikkiharja, jonka alla on kuisti. Kuisti on uusittu 2010-luvun alussa. Leikkimökki on huvilamainen, tyyliksi on valittu huviloissa tavanomainen sveitsiläistyyli. Mökissä on vaakalaudoitus ja huopakatto. Kookkaita kattokoristeita on kaikkien kolmen katonharjan kärjessä. Avokuistin katon kannatinpylväät ovat muotoon veistetyt. Leikkimökissä lapsena leikkineet Sanmarkien jälkeläiset kertovat että mökkiä kutsuttiin Lilla Böleksi. Seinät ovat alunperin olleet maalatut ja lattia oli päällystetty korkkimatolla. Huonekaluja ei ole suunniteltu leikkimökkiä varten, vaan ne tuotiin perheen toisesta kodista Helsingin keskustasta. Kesällä mökissä juotiin kahvia, leikittiin konditoriaa ja järjestettiin arpajaisia. Leikkimökki on korjattu Vantaan ammattioppilaitos VARIA:n opiskelijoiden toimesta vuonna 2012. Korjauksen yhteydessä tehtiin mökistä löytyneen 1920-luvun tapettifragmentin perusteella tapetista kopio. Työ tehtiin oppilastyönä käsin paperille painamalla ja maalaamalla. Seinät on ennen tapetointia pinkopahvitettu.
Varia Hiekkaharjun toimipiste, Vantaan ammatillinen koulutuskeskus, ent. Vakes, Ammatti- ja taideteollisuusoppilaitos, käsi- ja taideteollisuusoppilaitos; Tennistie 1; Vantaa
Vuonna 1963 valmistunut Eino Tuompon suunnittelema ammattikoulu edustaa maltillista ja harkittua 1960-luvun kouluarkkitehtuuria, joka erottuu edukseen arvokkaiden julkisivumateriaalien ja harkittujen detaljien ansioita. Rakennus on ajalleen tyypillinen matala ja horisontaalisuutta korostava. Julkisivuissa kulkee nauhaikkunat. Punatiiliverhous ja kuparilla korostetut yksityiskohdat kertovat aikansa huolellisesta ja paneutuneesta suunnittelusta. Alkuperäisen ammattikoulun rakennusmassa on ollut L-kirjaimen muotoinen. Nykyään rakennuksessa on kaksi itä-länsisuuntaista siipiosaa. Pohjoisempi siipi on rakennettu vuonna 2004 ja sen lasinen julkisivu poikkeaa vanhasta osasta merkittävästi. Alkuperäinen siipiosa on jäänyt toissijaiseksi uudisosan koon ja julkisivun materiaalivalintojen vuoksi. Päänäkymä Urheilutielle ja urheilukenttien suuntaan on kuitenkin säilynyt laajennuksesta huolimatta uudisosan jäädessä alkuperäisen osan taustalle. Siipiosiin on sovitettu kaikki raskaampaa tekniikka vaativat työtilat. Hallinnolliset tilat sijoittuvat etelä-pohjois-akselille sommiteltuun päämassaan. Ympäristö on vehreää pohjoisessa aukeavien niittyjen sekä idässä ja etelässä aukeavien urheilukenttien ansiosta. Lännessä ympäristöön levittäytyy Jokiniemen pientaloalue peruskouluineen. Rakennus on osa Jokiniemen koulukeskittymää. Se muodostaa Jokiniemen koulun (arkkitehti Myyrinmaa 1956) kanssa arvokkaan kouluarkkitehtuurikokonaisuuden.
Jokiniemen koulu, Tikkurilan koulu, Tikkurilan yhteiskoulu; Kauratie 2; Vantaa
Vuonna 1956 valmistunut arkkitehti Viljo Myyrinmaan suunnittelema Jokiniemen koulu on edustava esimerkki sotien jälkeisestä koulusuunnittelusta ja kunnan valmistautumisesta suurten ikäluokkien oppivelvollisuusikään. Koulun alkuperäinen nimi oli Tikkurilan yhteiskoulu ja se oli maalaiskunnan ensimmäinen oppikoulu. Rakennus poikkeaa muista vantaalaisista Myyrinmaan suunnittelemista kouluista sen valkoiseksi rapattujen pintojen vuoksi. Myyrinmaa on Jokiniemen koulussa käyttänyt puhtaaksi muuratun punatiilen rinnalla rakennuksen päädyissä valkoista rappauspintaa ja julkisivuissa horisontaaleja valkoisia nauhaelementtejä korostamaan ikkunalinjoja. Ikkunapuitteet ovat valkoiset, mikä on tunnusomaista Myyrinmaan 1950-luvun arkkitehtuurille. Ikkuna-aukoissa on käytetty lasitiiltä. Koulurakennus edustaa ajalleen tunnusomaista harjakattoista punatiilistä kouluarkkitehtuuria. Juhlasalisiiven ja luokkahuoneet sisältävän toiminnallisen kolmikerroksisen siiven väliin on sommiteltu erillinen matala nivelosa, jonka pääsisäänkäyntiä on korostettu katoksella. Myyrinmaan koulurakennuksen kanssa samassa kiinteistössä sijaitsee vuonna 2002 rakennettu Suomen suurin lukiorakennus Tikkurilan lukio, 1997-luvulla rakennettu kookas koulurakennus sekä 2001 rakennettu puuverhoiltu yksikerroksinen pieni paviljonkikoulu. Kaikki neljä edustavat eri aika- ja tyylikausia. Tien toisella puolella sijaitsee Vantaan ammattioppilaitos Varian Hiekkaharjun toimipiste (arkkitehti Eino Tuompo 1962-63), jonka kanssa Myyrinmaan punatiilikoulu muodostaa arvokkaan koulukeskittymän. Koulurakennuksen ympäristössä on säilynyt vanhempaa puustoa, joka luo suojaa vilkkaasti liikennöidyn Urheilutien suuntaan.
Jokirannan koulu, ent. Viertolan kansakoulu; Viertolankuja 1; Vantaa
Jokirannan koulu on Jalmari Peltosen suunnittelema vuonna 1959 valmistunut ajalleen tyypillinen koulurakennus. Rakennus edustaa tyypillistä jälleenrakennuskauden suurimittakaavaista kouluarkkitehtuuria. 1950-luvun koulurakentamisen ihanteita edustaen rapattu, keltainen harjakattoinen koulu koostuu kahdesta päämassasta juhlasalin hallitessa toista ja luokkahuoneista koostuvan toisen kolmekerroksisen siiven toista. Sisäänkäynti näiden kahden siiven yhtymäkohdassa on korostettu kookkaalla lippakatoksella, joka on ajalleen tyypillisesti paikalla valettua teräsbetonia. Taidokas lautamuottityö näkyy edelleen katoksen pinnoissa. Lipan reunaa kiertää sama hammaskuvio, joka toistuu rakennuksen sokkelissa. Sisäänkäyntejä on korostettu punaisesta graniitista lohkotuilla sileäpintaisilla smyygeillä. Hammastettu sokkeli on maalattua betonia. Erillinen raskasrakenteinen, mutta linjakas katos ja ulkovälinevarasto muodostavat koulurakennuksen kanssa u-kirjaimen muotoisen leikkipihan. Rakennus on kaupunkikuvallisesti merkityksellisellä paikalla. Koulun ympäristö on väljä, tontti tilava ja vihreä. Koulurakennus ja asuinkerrostalo ovat säilyttäneet hyvin alkuperäisen muotonsa, ilmeensä ja tunnelmansa. Koulualue rajautuu etelästä Vantaa-jokeen ja lännestä asuinkerrostaloon, joka kuuluu Peltosen suunnittelemaan kokonaisuuteen. Viertolankuja lähtee etelään vilkkaasti liikennöidyltä Tikkurilantieltä. Suoraa näkymää Tikkurilantielle ei ole, mutta väljyytensä vuoksi koulutontti asuinkerrostaloineen on hallitseva elementti ympäristössään. Joen puoleinen näkymä sen sijaan on avoin ja esteetön. Kaupunkilaisten runsaasti käyttämät kevyenliikenteen väylät molemmin puolin jokea tarjoavat pittoreskit näkymät koulukokonaisuutta kohden.
Simonkallion ala-aste, koulurakennus, ent. Simonkylän kansakoulu; Simonkalliontie 1; Vantaa
Simonkallion koulu on vuonna 1953 valmistunut Jalmari Peltosen suunnittelema verrattain suurikokoinen koulurakennus. Se nousee yhdeksi ansioituneimmista 1950-luvun koulukohteista Vantaalla. Ajalle tyypillisestä kodikkaasta, romanttisesta koulusuunnittelun suuntauksesta poiketen Simonkallion koulussa on nähtävissä jo aiempina vuosikymmeninä suunnitteluihanteeksi nousseet tarkoituksenmukaisuus, tilojen järjestäminen omiin siipiin ja ns. konservatiivinen modernismi. Rakennus on massoittelultaan harmoninen ja materiaaleiltaan sekä yksityiskohdiltaan harkittu koulurakentamisen esimerkki. Ikkunat, ovet ja niiden detaljit, rappauspinnat ja sokkeleiden liuskekivilverhoilut kertovat ajalle tyypillisestä huolellisesta koulurakentamisesta. Suurempi mittakaava on nähtävissä koulun tilavissa käytävissä ja ilmavassa tilankäsittelyssä. Koulua on laajennettu 1990-luvulla pohjoiseen ilmansuuntaan siten, että nykyinen rakennusmassa on ristin muotoinen. Sen alkuperäiset sakarat osoittivat etelään, itään ja länteen. Koulun läntisessä siivessä sijaitsi asuntoja kahdessa kerroksessa. Rakennuksen laajennusosa istuu alkuperäiseen kolmisakaraiseen rakennusmassaan hyvin, eikä sen muotoilu tai asemointi häiritse alkuperäistä rakennusta päänäkymien Simonkalliontien tai Koivukyläntien suunnista. Simonkallion koulu on 1950-luvun koulujen tapaan aiempina vuosikymmeninä rakennettuja kouluja matalampi kahden ja kolmen kerroksen korkuinen koulu. Koulun entinen pääsisäänkäynti ja sen edustalle jäävä pihamaa Simonkalliontien puolella eivät ole enää aktiivisesti käytössä. Leikki- ja ulkoilupiha on keskittynyt uudisosan puolelle. Samalla puolella rakennusta pohjoisessa sijaitsee hiekkakenttä, jonka taakse on rakennettu uusi päiväkotikompleksi. Länsisiiven edustalle on istutettu rakennusvaiheessa tiheä omenatarha, joka on edelleen elinvoimainen ja peittää suurimman osan julkisivusta.
Ilpolan koulu, Rajatorpan vanha koulu; Ilpolankuja 5; Vantaa
Hämeenkylän alueella toimi jo 1900-luvun vaihteessa ruotsinkielinen kansakoulu. Suomenkielinen koulu perustettiin noin kymmenen vuotta myöhemmin. Rajatorpan alueelta lapset kulkivat Hämeenkylään kouluun vuoteen 1945 saakka. Sodan jälkeen kouluhallitus vahvisti friherrsiläisille oman koulupiirin. Opetus järjestettiin alueen noin 45 lapselle aluksi kahdessa huvilassa ja myöhemmin Kansantupa Oy:n tiloissa. Tontti koululle ostettiin kansakoulunopettaja Esteri Niemeltä, joka oli nimennyt tontin vanhimman poikansa mukaan. Esteri Niemestä tuli uuden koulun ensimmäinen rehtori. Ilpolan koulun suunnitteli kouluhallituksessa työskennellyt arkkitehti Lauri Hanstén ja se valmistui vuonna 1948. Rakennus noudattaa rakennushallituksessa laadittua kansakoulun tyyppipiirustusta (koulutyyppi nro 16). Tyyppipiirustuksesta poiketen Ilpolan koulun yhteyteen ei kuitenkaan toteutettu opettajien asuntosiipeä. Koulu toimi Helsingin opettajakorkeakoulun harjoituskouluna vuosina 1948-53, minkä takia ei ilmeisesti ollut tarpeen tarjota opettajille pysyviä asuntoja koulun yhteydessä. Harjoituskoulutoiminnan loputtua opettajille rakennettiin asuntoja Vapaalan terveystalon yhteyteen. Koulu edustaa arkkitehtuuriltaan klassismia, johon liittyy sodan jälkeisen ajan vaatiman funktionalismin selkeys ja valoisuus. Koulussa on kaksi luokkahuonekerrosta, kellari ja kylmä ullakko. Rakennus on satulakattoinen ja pitkänomainen. Itäpäädyssä on tyyppipiirrosten mukaisesti lunetti-ikkuna, sekä katettu pääsisäänkäynti puoli kerrosta luokkahuonekerrosta alempana. Sisäänkäynnin katos on uusittu pulpettikatokseksi. Pohjoisella sivustalla on edelleen sisäänkäynti kellarin wc-tiloihin sekä porrashuoneen sisäänkäynti katoksineen. Eteläisellä julkisivulla on sisäänkäynti kellaritiloihin. Koulun pohjaratkaisu perustuu sivukäytävään, jossa on kaksi portaikkoa. Sivukäytävän varrella oli alun perin ensimmäisessä kerroksessa veisto- ja voimistelusali, siihen yhdistettävä yläkoulun luokka ja toisessa päässä koulukeittiö. Toisessa kerroksessa sijaitsi kahden luokan lisäksi koulusisaren ja -lääkärin vastaanottotilat. Kellariin sijoitettiin talonmiehen tilat, pesutupa, sauna ja pannuhuone polttoainevarastoineen. Koulutalo oli alusta asti ahdas. Jossakin vaiheessa koululääkärin ja kouluterveydenhoitajan tilat 2. kerroksessa otettiin opettajainhuonekäyttöön, mutta opettajainhuoneessakin jouduttiin antamaan opetusta. Terveydenhoitajan tilat sijoitettiin kellariin. Koulun johtokunta kyllästyi jatkuvaan tilanpuutteeseen ja esitti jo 1955 rakennuksen laajentamista. Uusiin toiveisiin kuului mm. voimistelusali. Uusi Rajatorpan koulu valmistui 1964 Ilpolan koulun naapuriin. Ilpolan koulun ulkoasun ominaispiirteet ovat pääosin säilyneet, kuten loiva satulakatto ja rapattu, vaalea julkisivu säännöllisine ikkuna-aukkoineen. Julkisivu on alkuperäisen työselityksen perusteella ollut alun perin rapattu kalkkilaastilla ja maalattu kalkkimaalilla Alun perin koulussa on ollut tiilikatto, joka on korvattu konesaumatulla peltikatolla 1960-luvun jälkeen. Suurin osa alkuperäisistä puuikkunoista on säilynyt heloituksineen. Ainoastaan kellarikerroksesta on vaihdettu ikkunoita 1980-luvulla. Tilarakenne on pääosin säilynyt sivukäytävien, portaikkojen ja luokkahuoneiden osalta. Sisätiloissa on lisäksi paljon säilyneitä alkuperäisiä rakennusosia, kuten ovia, ikkunapenkit ja listoituksia. Rajatorpan vanha koulu ja pihapiiri on suojeltu vuonna 2001 vahvistetussa asemakaavassa.
Tessen, asuinrakennus, Håkansbölen kartano; Tesseninkuja 10; Vantaa
Håkansbölen kartanon eteläpuoleisen mäen laella sijaitsee Tessen -niminen kartanon työväelle rakennettu asuintalo. Rakennuksen hirrestä löytyy vuosiluku 1918, joka on sen todennäköinen rakennusvuosi. Mäellä sijaitsi aikanaan enemmänkin työväen asuinrakennuksia, mutta niistä on Tessenin lisäksi jäljellä enää yksi, Karjanhoitajan talo, joka edustaa samaa rakennustyyppiä kuin Tessen. Makasiinin mäellä, joka sijaitsee kartanon länsipuolella on lisäksi Stenåkern -niminen asuinrakennus, joka edustaa samaa tyyppiä. Harjakattoinen ja suorakaiteen muotoisen rakennuksen sokkeli on betonia ja julkisivut punaiseksi maalattua peiterimalaudoitusta. Katteena on punatiiltä jäljittelevä profiilipelti ja savupiippu on puhtaaksi muurattua tiiltä. Nurkka- ja vuorilaudat ovat valkoisiksi maalattuja. Alakerran 12-ruutuiset ikkunat koristeellisine, päistään pyöristettyine vuorilautoineen ovat pääosin säilyneet. Päätykolmioden ikkunat on uusittu epäsymmetriseksi tuuletusikkunoineen, luultavasti samassa rakennusvaiheessa kun ullakko on otettu asuinkäyttöön 1980-luvulla. Ulko-ovet ovat samoin uudemmat ja kuistit on mahdollisesti purettu. Ovelle johtavat portaat ovat betonia.
Martinlaakson yläaste ja lukio; Martinlaaksonpolku 9; Vantaa
Martinlaakson tuhannelle oppilaalle mitoitettu koulurakennus valmistui vaiheittain vuosina 1974 ja 1976. Koulun rakentamisesta oli sovittu jo Martinlaakson aluerakentamissopimuksen sopimisen yhteydessä. Koulun kannatusyhdistys perustettiin Salpa Oy:n, aluerakentamista rahoittavien pankkien ja asukkaiden kesken vuonna 1969. 1970 valtioneuvosta myönsi koululle toimiluvan ja koulutoiminta aloitettiin ensin Myyrmäen yhteiskoulun tiloissa. Päätös koulutoiminnan aloittamisesta aiheutti ristiriitoja, sillä yksityisten oppikoulujen rakentamista vastustettiin peruskoulu-uudistuksen ollessa ajankohtainen. Uuden koulutalon rakentamiseksi julistettiin arkkitehtuurikilpailu syksyllä 1971. Kilpailuohjelmassa huomioitiin uudet valtakunnalliset peruskoulujen huonetiloja koskevat normit. Kilpailuun kutsuttiin Arkkitehtitoimisto Kontio & Räike, Arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäki ja arkkitehti Arto Savela Oy Kaupunkisuunnittely Ab:stä. Voittajaksi valikoitui Oy Kaupunkisuunnittelu Ab:n ehdotus "Ryväshyvä", joka esiteltiin arkkitehtuurilehdissä myös kansainvälisesti. Rakennuksen suunnittelun keskeisiä ajatuksia olivat monikäyttöisyys ja muutosjoustavuus. Suunnittelun taustalla vaikutti Ruotsissa käyttöönotettu Samskap -ajattelumalli, joka perustui kävelykadun varrelle rakennettuihin "toimintakeskuksiin", joihin kuuluivat kaupalliset palvelut ja yleishyödylliset palvelut kuten uimahalli, kirjasto ja terveydenhuollon rakennukset. Koulurakennukseen itseensä yhdityi kunnan sivukirjasto, johon oli oma sisäänkäynti Martinlaaksonpolulta. Koulun auditorio toimi elokuvateatterina ja liikuntasali oli urheiluseurojen käytössä. Koulun suunnittelussa uutta oli tulevien käyttäjien näkemysten huomioon ottaminen. Esimerkiksi puna-vihreän värityksen äänestivät koulun silloiset oppilaat. Myös tilajakoon on vaikuttanut käyttäjiltä saatu ajatus "opiskelumaisemasta", jonka mukaan eri aineiden luokat on jaoteltu käytäville. Koulu on edustava esimerkki 1970-luvun konstruktivistisesta kouluarkkitehtuurista. Sen tyypillisinä piirteinä rakennuksessa on tasakatto, pilari-palkki -järjestelmä, rakenteiden näkyminen, moduulit, muuntojoustavuus ja väritys. Rakennus on syvärunkoinen suorakaide, jossa keskellä on kaksi kapeaa sisäpihaa. Eteläinen julkisivu hahmottuu kampamallisena. Pääsisäänkäynti on koilliskulmassa ja sen lisäksi on muita sisäänkäyntejä oppilasruuhkien välttämiseksi. Käyntiovien paikkoja osoittavat sisääntulokatokset, jotka olivat alun perin teräskehikon päälle kiinnitettyjä lasikuitukaaria. Osa haurastuneista kaarista on myöhemmin korvattu profiiliteräspellillä. Martinlaakson koulu on valittu toisena vantaalaisena esimerkkinä mukaan Museoviraston kansalliseen kouluhankkeeseen 2016, jonka päämääränä on esitellä kotimaisia rakennussuojelun näkökulmasta hyvin säilyneitä ja onnistuneita koulukorjauskohteita. Toisena esimerkkinä Vantaalta mukaan valittiin Rekolan koulu.
Tuomelan koulu, ent. Hämeenkylän kansakoulu; Ainontie 44; Vantaa
Hämeenkylän kansakouluksi vuonna 1931 valmistuneen Tuomelan koulun on suunnitellut arkkitehti Jalmari Peltonen. Koulua on laajennettu myöhemmin vuonna 1957 saman arkkitehdin laatimien piirustusten mukaan. Jalmari Peltonen oli arvostettu koulusuunnittelija ja hänet valittiinkin suunnittelemaan Vantaalle viisi eri koulua 1930-1950-luvuilla. Rakennuksen 1950-luvun laajennusosa hallitsee kokonaisuuden ilmettä edustaen tyypillistä aikansa kouluarkkitehtuuria. Rakennus on mielenkiintoinen sekoitus klassismin symmetrisyyttä ja yksinkertaisuutta sekä funktionalismin tarkoituksenmukaisuutta. Uudisosan valmistuttua vanha 1930-luvun osa siirtyi opettajien asuinkäyttöön. Tehdyistä muutostöistä ja 1950-luvun laajennuksesta huolimatta rakennuksen julkisivut ovat säilyttäneet oman aikansa tyylipiirteet. Tuomelan koulun historia on osa Helsingin pitäjän suomenkielisen kansakoulun, Tuomelan tilan sekä Hämeenkylän historiaa. Hämeenkylässä on Tuomelan pihapiirissä käyty koulua jo 1900-luvun alussa. Koulurakennuksella on merkittävä maisemallinen asema ympäristössään kauas peltoaukioiden yli näkyvänä maamerkkinä sekä Suuren Rantatien varren rakennuksena. Koulurakennus erottuu myös selkeästi ympäröivistä matalammista Tuomelanmäen rakennuksista sekä tyylillisesti että väritykseltään ja materiaaleiltaan.
Rekolan koulu, pääkoulu, koulurakennus 2; Rekolantie 67; Vantaa
Vuonna 1951 valmistunut Viljo Myyrinmaan suunnittelema Rekolan koulu edustaa ajalleen tyypillistä rapattua, harjakattoista kouluarkkitehtuuria, jossa toiminnot on jaettu omiin siipiin. Koulu on Rekolan alueelle ominaisen 1950-luvun rakennuskauden ansioitunut esimerkki. Rakennus poikkeaa muista arkkitehdin koulusuunnitelmista pienemmän mittakaavan sekä kodikkaan ja lämminhenkisen suunnitteluotteen ansiosta. Rakennuksen julkisivujen keskeisin elementti on rappauspintojen ja harjakattomuodon lisäksi liuskekiven harmoninen käyttö sokkelissa ja pilareissa sekä puurakenteisen katoksen yhdistäminen kivimateriaaliin. Erityisen viehättäviä ovat ajalle tunnusomaiset harjakattoiset ikkuna-aukotukset, joiden koko vaihtelee ympäri julkisivun. Pohjoispään sisäänkäynnin luona Myyrinmaa on järjestänyt pienempiä ikkuna-aukkoja romanttisesti epäsymmetriseen sommitelmaan. Pääportaassa on kaksi Unto Kaipaisen v. 1951 maalaamaa Rekola-aiheista seinämaalausta. Tällaiset yllättävät, mutta harkitut detaljit tekevät koulurakennuksesta poikkeuksellisen ansiokkaan 1950-luvun kouluarkkitehtuurin esimerkin. Myöhemmät korjaustyöt on tehty harkiten ja alkuperäisten rakennusmateriaalien kannalta säästeliäästi. Koulurakennuksen kanssa samassa kiinteistössä ovat vuoden 1928 Rekolan vanha koulu sekä uudempi, matala vuoden 1997 paviljonkimainen koulurakennus sekä pieni saunamökki vanhan koulun rakennusajalta. Vuoden 1928 kivinen kaksikerroksinen koulu ja Myyrinmaan koulurakennus asettuvat tontille luontevasti vastakkain. Uusin vuoden 1997 koulurakennus asettuu tontin alalaitaan, eikä se peitä näkymiä vanhempien koulurakennusten suuntaan Rekolantieltä päin tarkasteltaessa. Se myös istuu vanhempaan rakennuskantaan värinsä ja kattomuotonsa ansiosta säilyttäen kokonaisuuden harmonisena. Koulukiinteistön täyttää hiekkakenttä. Ympäristö on täyteen rakennettua Rekolan pientaloaluetta, jonka kerrokselliseen rakennuskantaan koulukokonaisuus luo tärkeän kaupunkikuvallisen kiintopisteen.
Kirjastorakentaminen eli 1980-luvulla kukoistuskauttaan. Talouden nousukausi ja kirjastolain uudistuminen johtivat siihen, että 1980-luvun aikana Suomeen rakennettiin yli 200 uutta kirjastotaloa. Nousukausi näkyi myös kirjastojen ja myös muiden aikakauden kulttuurirakennuksien arkkitehtuurissa. Niistä haluttiin kunnille rakennustaiteellisesti korkeatasoisia matkailunähtävyyksiä. Tikkurilan kirjastopalvelut sijaitsivat ennen kirjastotalon valmistumista kaupungintalon siipirakennuksessa. Uuden pääkirjastorakennuksen suunnitteluun ryhdyttiin 1970-luvulla, ja sille osoitettiin tontti kaupungintalon läheisyydestä vanhan akkutehtaan paikalta. Pääkirjaston suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu 1970-luvun lopussa. Voittajaksi valittiin arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäen ehdotus ”Heijastuksia”. Nimensä mukaisesti suunnitelman yhtenä keskeisenä ideana olivat ulkotilojen heijastavat vesipinnat, jotka toivat vinoikkunoiden kautta valoa ja heijastuksia myös sisätiloihin. Kirjastotalon rakennustyöt aloitettiin 16.6.1982. Pääurakoitsijana toimi työyhteenliittymä Polar-Haka. Kirjasto valmistui vuonna 1984. Alkuperäinen suunnitelma suuresta vesialtaasta ns. Vantaanaukiolla jäi toteutumatta, mutta kirjaston pääsisäänkäyntiä reunustavat vesialtaat toteutuivat. Altaat tosin poistettiin käytöstä 1990-luvulla vuotojen takia. Myös altaan pohjan kaakelointi, on myöhemmin osittain poistettu. Kirjastotalo kertoo suomalaisen hyvinvointivaltion kulttuuritahdosta ja vauraudesta sekä Tikkurilan voimakkaasta kehitysvaiheesta 1980-luvulla. Pääkirjaston graniittiverhous ja kupariset yksityiskohdat ovat arvokkaita julkisivumateriaaleja, joita on harvemmin käytetty julkisessa rakentamisessa Vantaalla. Kirjastopuistoon katsovat eteläinen ja läntinen julkisivu ovat arkkitehtoniselta otteeltaan lähes veistoksellisia. Julkisivun edessä on jykevä pylväsgalleria. Ensimmäisen ja toisen kerroksen ikkunat kallistuvat voimakkaasti kohti katua ja vesialtaita. Kirjastotalosta tuli Vantaan ensimmäinen monitoimitalo, jossa kirjaston lisäksi sijaitsi työväenopiston taidekeskus, musiikkiopisto, kouluviraston oppimateriaalikeskus sekä kulttuuritoimiston musiikki- ja näyttelysali. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Tikkurilan opistotalo, sivurakennus, ent. Keskuspuiston yläaste, Keskuspuiston kansalaiskoulu; Lummetie 5; Vantaa
Keskuspuiston kansalaiskoulun sivurakennus on vuonna 1964 valmistunut Veikko Nortomaan suunnittelema rakennus. Koulu on liitetty Tikkurilan opistotaloon katoksella ja sen punatiilijulkisivu on yhteneväinen pääkoulun kanssa. Rakennusajalle tyypilliset ikkunanauhat korostavat koulurakennusten julkisivun matalaa ja horisontaalista muotoa. Sivurakennukseen on alun perin sijoitettu veisto- ja konesalit. Rakennus toimii yhä samantyyppisessä tarkoituksessa ja se on tärkeä osa kiinteistön rakennusten kokonaisuutta.
Tikkurilan opistotalo, ent. Keskuspuiston yläaste, Keskuspuiston kansalaisopisto; Lummetie 5; Vantaa
Tikkurilan vuonna 1965 valmistuneen opistotalon entisen Keskuspuiston yläasteen on suunnitellut Veikko Nortomaa. Hän työskenteli Maaseudun keskusrakennustoimisto Oy:n teknisenä johtajana vuodesta 1951. Nortomaan rakennukset ovat melko pelkistettyjä, varsinkin 1960-luvulle tultaessa. Koulu on ajalleen tyypillinen matala punatiilestä muurattu ja paikalla valettu pitkänomainen, kapearunkoinen rakennus, josta erottuu korkea voimistelusalin massa. Se hallitseekin näkymää pihan portilta. Pääsisäänkäyntiä korostaa katos, joka liittää päärakennuksen sivurakennukseen. Sivurakennukseen on alun perin sijoitettu veisto- ja konesalit. Sivurakennus toimii yhä samantyyppisessä tarkoituksessa. Rakennusajalle tyypilliset ikkunanauhat korostavat koulurakennusten julkisivun matalaa, horisontaalia muotoa. Kaksikerroksinen päärakennus on säilyttänyt muotonsa verrattain hyvin. Rakennus on keskeisellä paikalla Tikkurilan keskustassa. Se on tärkeä osa Tikkurilan kerroksellista rakennuskantaa edustaen 1960-lukua. Koulun ympäristö on rakentunut viime vuosikymmeninä täyteen ja koulun kiinteistö poikkeaa ympäristöstä väljyydessään. Kiinteistön rakennuskokonaisuuteen kuuluu kaksi koulurakennusta sekä muuntamo.
Kulttuurikeskus Orvokki, ent. Oksanmäen koulu, Tikkurilan yhtenäiskoulu, kansakoulu, kirjasto; Orvokkitie 15; Vantaa
Tikkurilan kansakoulu toimi 1920-1930 luvuilla kahdessa eri rakennuksessa. Nykyisen Jokirannan koulun paikalla sijaitsi ”Tikkurilan kartano”, jossa koulutoiminta oli alkanut jo vuonna 1910. Toinen rakennus oli vuonna 1926 valmistunut Tikkurilan kansakoulurakennus, joka sijaitsi Tikkurilan pohjoisosassa Oksanmäellä. Vaikka koulua varten oli saatu uudisrakennus, oli tilan ahtaus silti ongelmana. Tikkurilan alueen lapsimäärä jatkoi kasvuaan ja lapset joutuivat vuorottelemaan koulunkäynnissä ja luokkahuoneissa oli ahdasta. Tikkurilan kansakoulun johtokunta jätti 1936 kunnan valtuustolle kirjelmän, jossa anottiin uusia koulutiloja. Etenkin voimistelu-, käsityö ja kotitalousopin tiloista oli pulaa. Kunta asettikin uuden koulun kiireellisyysluokituksessa ensimmäiselle sijalle ja koulun suunnittelu jo rakennetun kansakoulurakennuksen viereen alkoi. Suunnitelmat kouluun laati arkkitehti Jalmari Peltonen, joka on suunnitellut Vantaalle neljä muutakin koulua. Arkkitehtuuriltaan funktionalismia edustava Oksanmäen kansakoulurakennus valmistui syyskuussa 1938. Rakennus on muodoltaan L:n muotoinen. Pihaa reunustaa luokkahuoneet käsittävä kaksikerroksinen päämassa, jonka ikkunat antavat koulun pihalle ja koilliseen. Päämassan itäpuolella on päätyosa, joka työntyy koulun pihamaalle ja sen päätyä koristaa pääportaikon kahden kerroksen kokoinen pieniruutuinen ikkuna. Itäsivulla, toisessa kerroksessa on muita korkeampien ikkunoiden rivistö, jotka kuuluvat juhlasaliin. Kattolinja on hieman luokkahuonesiipeä korkeammalla. Rakennusmassojen kainalossa on näyttävä pääsisäänkäynti. Sisäänkäyntiin liittyy yksityiskohtia, jotka kertovat, että suunnitteluun on paneuduttu. Näitä ovat poikkeuksellisesti muotoiltu käsijohde sekä pyöreä, kookas ikkuna sisäänkäynnin yhteydessä. Pääovet suunniteltiin muista ulko-ovista poikkeaviksi lasiruutuoviksi. Julkisivussa on reliefimäinen Kansakoulu-teksti. Rakennuksen julkisivut on rapattu ja maalattu kalkkimaalilla, kivijalan verhouksena on Leppävaaran punainen graniitti. Aumakaton materiaali on punainen konesaumattu pelti. Suurin osa ikkunoista ja ovista ovat alkuperäisiä, joihinkin ikkunoihin kuuluu niin sanottu terveysikkuna. Koulun tilaohjelmassa suurimmat tilat, veistoluokka ja juhlasali, sijaitsivat portaikon vieressä päällekkäin. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi veistosalin, luokkahuoneen, opettajien huoneen ja opetuskeittiön lisäksi talonmiehen asunto ja lääkärin vastaanottotilat. Näihin oli sisäänkäynti länsipäädyn erillisestä ovesta. Vanhan rakennuksen keittiö palveli kummankin rakennuksen tarpeita, mutta 1930-luvun koulutaloon sijoitettiin pieni ruokailutila ensimmäiseen kerrokseen. Toisessa kerroksessa oli voimistelusalin lisäksi pukuhuone, luokkatiloja sekä opetusvälinevarasto, jonka kautta oli yhteys länsipäädyssä sijainneeseen varaportaaseen. Itäpäädyn avarassa kellarissa sijaitsi WC-tilat, sauna ja pesula, jotka palvelivat myös vanhan koulun toisessa kerroksessa asuvia opettajia, sekä kattilahuone, halkovarasto ja opettajien varastot. Tilanahtaus Tikkurilan kansakoulussa ei helpottanut uudisrakennuksista huolimatta pitkäksi aikaa, koska lasten määrä alueella jatkoi kasvuaan. 1950-luvulla koulurakennuksia rakennettiin lähiseuduille Simonkylään ja Viertolaan. 1960-luvulla päädyttiin rakentamaan Tikkurilan kansakoulun tontille väliaikaiseksi tarkoitettu kahdeksan luokan elementtikoulu. Vuonna 1994 päädyttiin pysyvämpään ratkaisuun ja Oksanmäen koulu sai uuden siipirakennuksen, joka on liitetty vanhaan rakennukseen kellarista lähtevällä käytävällä. Laajennusosa jää anonyymisti tontin alaosaan, eikä häiritse 1930-luvun rakennuksen alkuperäistä arkkitehtuuria. Tämän jälkeen rakennusten kokonaisuus oli vielä koulukäytössä kymmenisen vuotta, kunnes Tikkurilan koulu lakkautettiin ja tilat siirtyivät musiikkiopiston ja kuvataidekoulun käyttöön. Rakennus on tärkeä osa Orvokkitien koulukokonaisuutta ja useista muutostöistä huolimatta se on säilyttänyt hyvin alkuperäisyysarvonsa. Myös sisäosissa on paljon alkuperäisiä hyvin säilyneitä rakennusosia. Rakennus on suojeltu asemakaavassa.