Hakutulokset
- Näytetään 1 - 20 / 1 109
- Siirry seuraavalle sivulle
Adolfina (Fina) Mattson ja pikkulapsi kuvattuna ulkona polkupyörän kanssa
Håkansbölen talousrakennuksiin kuuluva hirsirakenteinen talli on rakennettu alun perin vuonna 1883 kartanon silloisen omistajan Konni Zilliacuksen täysverihevosia varten. Rakennus sijoittuu talous- ja tallipihan väliin. Rakennusta on laajennettu ensin länteen ja sen jälkeen etelään lisäämällä siihen poikkipääty. Tämä klassistisin pilasterein ja segmentti-ikkunalla varustettu osa rakennusta on todennäköisesti 1940-luvulta. Se on lautarakenteinen. Tallin ovet ovat avautuneet alun perin pohjoiseen, talouspihalle. Hirsirakenteisen rakennuksen kivijalka on ladottu suhteellisen kookkaista luonnonkivistä, joita on myöhemmin sidottu toisiinsa sementtilaastilla. Etelän ja lännen puolella kivijalka on peitetty betonilla. Katolla on puurakenteiset ilmanvaihtotorvet, joista voidaan päätellä, että se on palvellut eläinsuojana. Vuonna 2021 rakennus kunnostettiin tapahtumatilaksi. Julkisivuun vaikuttavia muutoksia oli 1980-luvun profiilipeltikatteen muuttaminen kolmiorimahuopakatteeksi. Ulkoseinien Julkisivulaudoituksen kuluneet osat korjattiin helmaan asetetulla leveällä vaakalaudalla. Rakennukseen tehtiin uusi ulko-ovi pohjois-sivulle, vanhan oviaukon paikalle. Suurin osa ikkunoista uusittiin vanhan mallin mukaisina puuikkunoina. Tallin eteläsivulle rakennettiin ramppi esteetöntä kulkua varten. Rakennuksen sisälle rakennettiin wc-tila ja pieni keittiö irti olemassaolevan rakennuksen rungosta.
Håkansbölen kartanon pikkutalli, Åkstall, on ollut alun perin osa suurempaa, L-kirjaimen muotoista talli- ja navettarakennusta. Se on todennäköisesti peräisin Munsterhjelmin ajalta 1840-luvun puolivälistä. Navettaosa purettiin, kun uusi navetta rakennettiin kartanoalueen eteläpuolelle vuonna 1921. Rakennuksen lounaisnurkalla on maanpinnassa näkyvissä vanhaa kivijalkaa, josta voidaan päätellä missä puretun navetan länsipää on sijainnut. Pikkutallin julkisivuissa on vaakalaudoitusta pohjois- ja itäsivuilla, pystyrimalaudoitusta itä- ja eteläsivuilla sekä meidän aikamme karkea lomalaudoitus länsisivulla. Eteläpäädyn rimalaudoituksen rimat ovat melko leveät, joten vuoraus ei erityisesti poikkea lomalaudoituksesta. Kivijalka on kookkaista kivistä tehty kylmämuuraus ja hyvin arkaaisen näköinen. Tallin pohjoispäädyssä on kartanon vellikello 1800-luvun lopulta. Sen yläpuolella olevassa katoksessa on kopio Sederholmin aikaisesta rautaviiristä. Vellikellon teline on ollut alun perin nykyistä korkeampi. Tallin itäpuoliset ikkunat ovat alun perin olleet pyöreäpäisin pielilaudoin koristellut kolmiohuippuiset, sveitsiläisvaikutteiset ruutuikkunat. Tämä käy ilmi vanhoista valokuvista. Pikkutalli peruskorjattiin vuonna 2021 kaupunginmuseon näyttely- ja varastotilaksi ja kahvila-ravintolan tukitiloiksi. Suurin julkisivumuutos peruskorjauksessa oli 1980-luvun profiilipeltikatteen muuttaminen kolmiorimahuopakatteeksi. Katolle tehtiin uusi piippu jätehuoneen ilmanvaihtoa varten. Piipun malli otettiin tallirakennuksesta. Ikkunoita korjattiin ja osittain korvattiin uusilla, vanhan mallin mukaan tehdyillä puuikkunoilla.
Håkanbölen kartanon entinen autotalli on toiminut myös maitokamarina ja jääkellarina. Se on siis aiheellisesti sijainnut vanhan navetan vieressä. Rakennus on rakennettu päärakennuksen syntyaikana 1900-luvun alussa. Käyttötarkoitus muuttui vuonna 1922, kun maitokamariin tehtiin kaksi asuinhuonetta ja puusepänverstas. Autotalliksi rakennus muutettiin 1950-luvulla. Rakennus sijaitsee rinteessä ja sen ensimmäisen kerros on kellaritilaa, jonne on sisäänkäynti rakennuksen itäpäädystä. Ylempää länsipäädystä pääsi ajamaan autotalliin. Nykyisin rakennuksessa toimii antiikkikauppa. Rakennus on hirsipintainen lukuun ottamatta sen päätyjä, joiden yläosa on rimalaudoitettu. Kivijalka on ajankohdan mukaisesti tehty järeistä kvaadereista kohosaumoin muuraamalla. Ikkunoiden vuorilaudat on leikattu sveitsiläistyylin mukaisesti päistään teräviksi. Rakennus peruskorjattiin vuonna 2021. Suurimpana muutoksena julkisivussa oli 1980-luvulla asennetun tiili-imitaatio profiilipeltikatteen muuttaminen kolmiorimahuopakatoksi.
Pyykkitupa, Håkansbölen kartano, pesutupa, "Myllytorppa"; Kartanontie 1
Pyykkitupa sijaitsee Håkansbölen kartanon puistossa, Kormuniitynojan rannassa. Rakennusta on kutsuttu myös nimillä Mankelitupa ja Myllytorppa (eli Kvarntorp). Se on rakennettu 1840-luvulla Munsterhjelmin suvun, eli silloisen kartanon omistajan toimesta. Rakennuksessa oli alun perin pesu- ja mankelitupa sekä silityshuone. Vuonna 1972 talo muutettiin asunnoksi ja siinä käytössä se oli vuoteen 2005 saakka. Kartanontien varresta purettu "Alphyddan" oli samaa rakennustyyppiä. Kartanon työntekijät kertovat, että myöhemmin myös Alphyddania kutsuttiin nimellä Mankelitupa. Alphyddan näkyy valokuvassa, joka on otettu 1800-luvun lopulla vanhasta päärakennuksesta idän suunnasta. Pyykkitupa on hirsipintainen ja siinä on 16-ruutuiset ikkunat, jotka näyttävät olevan 1900-luvun alusta. Myös ulko-ovet ovat vanhat. Piippu on keskellä pyramidikattoa. Arkaaisen oloinen luonnonkivijalka on suurimmaksi osaksi näkyvissä, mutta etelä- ja itäsivulta se on betonoitu. Rakennus valmistui vuonna 2022 lasten Kulttuurikeskus Pyykkituvan käyttöön. Peruskorjaustöiden yhteydessä rakennuksen profiilipeltikate muutettiin kolmiorimahuopakatteeksi ja rakennuksen edessä ollut katos uusittiin.
Skomarsin torppa sijaitsee entisillä Håkansbölen kartanon mailla, aikaisemmin Hästhagenina tunnetulla alueella. Nykyisin alue on Hakunilan keskustaa. Rakennuksen on arvioitu olevan alun perin 1800-luvulta, mutta tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä. Rakennus näkyy vuoden 1872 Senaatin kartassa, josta voi myös huomata, että se on sijainnut kahden tien risteyksessä. Näistä pohjoisenpuoleinen linjaus on johtanut Östersundomiin (nykyinen Ratsumiehenpolku on osa tätä vanhaa linjausta) ja eteläisempi Håkansbölen kartanon kautta Sotungintielle. Skomarsin torppa on alun perin tunnettu nimellä Haga soldattorp, eli Haagan sotilastorppa. Tämä nimitys liittyy sijaintiin (Hästhagen) ja viittaa siihen, että torpassa on joskus asunut sotilas. Rakennuksessa tiedetään asuneen 1800-luvulla Gustaf Frändin -niminen henkilö perheineen, jonka mukaan torppaa kutsuttiin myös Frändisiksi. Vuonna 1920 alueelle muodostettiin Skomars -niminen tila, johon kuului torpan lisäksi vieressä kulkevan tien eteläpuolella sijainnut suutarin asuintalo. Tämä talo kuitenkin purettiin tien leventämisen ja suoristamisen takia muutama vuosi tilan muodostuksen jälkeen. Suutarin (ruots. skomakare) nimi jäi kuitenkin elämään puretun asuintalon vieressä sijainneen torpan nimeksi. Vanhan torpan tiedetään käsittäneen suuren tuvan, eteisen ja kamarin. Rakennus saneerattiin vuonna 1938 kun Håkansbölen kartano tarvitsi lisää asuntoja työntekijöilleen. Rakennus jaettiin tuolloin kahteen huoneistoon, joissa molemmissa oli huone ja keittiö. Rakennusta pidennettiin molemmista päistä, joihin sijoitettiin sisäänkäynnit. Rakennus sai myös tuolloin lautaverhoilun ja mahdollisesti tuolloin betonoitiin luonnonkivinen kivijalka. Muutokset suunnitteli Håkansbölen kartanon omistaja Per Kasten Sanmark. Ulkoasultaan 1920-luvun klassismia edustava Skomarsin torppa on lähes identtinen Håkansbölen kartanon makasiininmäellä sijaitsevan Orrkullan asuinrakennuksen kanssa. Orrkulla on rakennettu vuotta myöhemmin kuin Skomarsin torppa sai nykyisen ulkoasunsa, eli 1939. Myös sen on suunnitellut Per Kasten Sanmark. Molemmissa rakennuksissa sisääntulot ovat sisäänvedettyjä ja syvennysten aukkoja koristavat pilasterit molemmin puolin. Sisäänkäyntien yllä on segmentti-ikkunat, joita on käytetty Håkansbölen kartanoalueella useissa rakennuksissa jo 1800-luvulta lähtien. Skomarsin rungossa voi olla jäljellä vanhaa hirsikehikkoa, mutta Orrkulla on todennäköisesti rankarakenteinen. Skomarsin torppa on suojeltu asemakaavassa jo vuonna 1979, eli se on ensimmäisiä suojeltuja rakennuksia Vantaalla. Rakennus siirtyi Vantaan kaupungin omistukseen vuonna 1981, jonka jälkeen se peruskorjattiin. Muun muassa ulkolaudoitus on uusittu ja seiniä on lisälämmöneristetty siten, että ikkunat ovat jääneet hieman upoksiin seinäpinnasta. Vanhat 16-ruutuiset ikkunat on kuitenkin kunnostettu. Vantaan kaupungin omistuksessa torppaa on käytetty nykyisessä käyttötarkoituksessaan kokous- ja juhlatilana.