Hakutulokset
- Näytetään 1 - 20 / 162
- Siirry seuraavalle sivulle
Hirsirakenteinen aitta rajaa kartanon talouspihaa sen itäpuolella, pehtorintaloa vastapäätä. Aitassa ovat sijainneet puuvaja, vaunuliiteri, pieni leivintupa sekä säilytystilat viljalle ja suolalle. Rakennuksen kaakkoisnurkalla on ollut vuoden 2009 rakennusinventoinnin mukaan aikoinaan käymälä. Aitan hirret on numeroitu, joten rakennus on siirretty tähän paikkaan muualta. Luonnonkivijalka on kauttaaltaan näkyvissä. Rakennus lepää nurkkakivillä ja muilta osin perustus on kylmämuurausta. Pihan puolella kivet ovat muista poiketen jokseenkin siististi lohkottuja. Keskimmäisessä, ikkunallisessa leivintuvassa on säilynyt vanha puuhella ja uuni. Ikkunat ovat vanhat ja 12-ruutuiset, 1910-luvun muodin mukaisesti. Ne eivät ole aitan alkuperäiset ikkunat. Ikkunat ovat alun perin olleet sveitsiläistyyliset ja kolmiohuippuiset. Aitta on lyhytnurkkainen, mikä viittaa siihen, että sen rakennusaika on 1800-luvun loppupuolelta. 1870-luvun senaatin kartassa samalla kohdalla näyttää olevan jo talousrakennus, joten on todennäköistä, että aitta olisi rakennettu MUnsterhjelmin omistuksen aikana (1838-1879). Rakennus peruskorjattiin vuonna 2020. Korjauksen yhteydessä osittain romahtanut kivijalka suoristettiin ja tuettiin kiilakivillä. Aitan ympäröivää maaperää muokattiin siten, että maahan uponneet hirsikerrat saatiiin näkyviin ja vaurioituneet hirret korvattiin uusilla. Vedenohjausta parannettiin niin katon sadevesikourujen kuin salaojien ja sadevesikaivojen avulla. Vanhat kattotiilet puhdistettiin ja rikkinäiset korvattiin saman tyyppisin tiilin. Sisällä maanpintaa alennettiin ja ehjät lattialankut palautettiin. Ovet ja ikkunat korjattiin. Aitta avattiin Vantaan kaupunginmuseon näyttelytilaksi kesällä 2021.
Rakennus on toinen Katrinebergin kartanon sisääntulopihaa reunustaneista siipirakennuksista. Toinen paloi 1940-luvulla. Hirsipintainen ja punamullattu aitta on rakennettu todennäköisesti vuonna 1836. Tämä vuosiluku on löydetty rakennuksen molempien päätyjen hirsistä. Rakennuksessa on 1700-luvulle tyypillisiä tyylipiirteitä, kuten mansardikatto ja eteläpäädyn 12-ruutuiset ikkunat. Rakennusajankohdalleen vanhahtavien piirteiden käytöllä on todennäköisesti tavoiteltu symmetrisyyttä vastapäätä sijainneeseen siipirakennukseen. Tähän viittaa myös pihan puolen valeikkunat. Palanut siipirakennus oli tiettävästi asuinkäytössä, kun taas säilynyt rakennus on todennäköisesti aikanaan ollut talli. Kaksikerroksisessa aitassa on keskellä kapeahko porrashuone ja molemmissa kerroksissa kummassakin päädyssä on suuret huoneet.
Albert Petreliuksen katu 3, asuinkerrostalo, Kiinteistö Oy Jokiniementalo; Albert Petreliuksen katu 3
Kiinteistö Oy Jokiniementalo on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu Albert Petreliuksen kadun pohjoispuolelle. Vuonna 1992 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Helamaa ja Pulkkinen Ky, pääsuunnittelijana Jarmo Pulkkinen. Rakennus muodostuu kahdesta massasta, jotka on yhdistetty toisiinsa kapealla nivelellä. Rakennuksen Jokiniementien suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Jokiniementalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia; katujulkisivujen maantasokerroksessa on paikoin turkoosia kaakelipintaa. Parvekkeiden kaiteet ovat sinistä kaakelia. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä ja viininpunaista. Sisäpihan puolen julkisivut ovat vaalean rauhalliset ja väriä tuovat ainoastaan viininpunaiset metallirakenteet. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 A, asuinkerrostalo; Albert Petreliuksen katu 4a
Albert Petreliuksen katu 4 A on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu korttelin pohjoispuolelle Jokiniemenkadun varrelle. Vuonna 1995 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus on neljän rapun lamelli, joka kytkeytyy pohjoispäädyssä Albert Petreliuksen katu 4 B:n korttelin kulman muodostavaan taloon. Rakennuksen Jokiniemenkadun suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 3:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleankeltaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 B, asuinkerrostalo, Asunto Oy Vantaan Jokiniemensato; Albert Petreliuksen katu 4b
Albert Petreliuksen katu 4 B on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 B sijoittuu korttelin pohjoisnurkkaan. Vuonna 1994 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus asettuu korttelin kulmaan ja yhdistyy pienellä taitteella 4 A -taloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleanpunaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Liljapiha, Peltolantie 15, terassitalo; Peltolantie 15
As. Oy Liljapiha sijaitsee Vantaan Viertolassa. Vuonna 1989 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnittelut arkkitehtitoimisto Järvinen–Vajakka. Rakennus on pohjaltaan melko yksinkertainen, pitkänomainen suorakaide. Eteläisellä, Peltolantien puoleisella sivullaan se terassoituu kolmiportaisena. Rappujen viisi porrashuonetta näyttäytyvät sisäpihan puolella vähäeleisinä ulkonemina. Liljatien puoleinen osa kohoaa nelikerroksisena ja sen päädyssä on kaksi kahden kerroksen asuntoa. Julkisivuissa betonielementtien saumat on jätetty selkeästi näkyviin. Valkoiseksi maalattuja betonijulkisivuja elävöittävät pohjoissivulla siniset ja tiilenpunaiset klinkkeripinnat ja eteläsivulla vastaavanväriset puuverhoilut. Molemmilla pitkillä sivuilla ikkunoiden väliset värikentät muodostavat nauha-aiheen. Aukotus on kooltaan ja määrältään maltillista, runsaimmillaan eteläisellä terassijulkisivulla. Terasseja peittävät paikoin katokset ja puusäleiköt. Itäpäädyssä on yksittäinen puolikaaren muotoinen pikku parveke. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As Oy Tikkurilan Urheilutie; Urheilutie 8; Vantaa
Asunto-osakeyhtiö Tikkurilan Urheilutie on kolmikerroksinen voimakkaasti roiskerapattu lamellikerrostalo, joka sijoittuu suunnitteluajankohtansa kaupunkisuunnittelun ihanteen mukaisesti Urheilutien suuntaisesti, mutta irti katureunasta. Asuinkerrostalon on suunnitellut arkkitehdit Irmeli ja Markus Vihanti. Rakennus kuuluu Helsingin maalaiskunnan ensimmäisten kerrostalojen joukkoon ja on samalla kunnan ensimmäisiä aravakerrostaloja. Lamellitalo valmistui vuonna 1956 Jokiniemen maatalouskoelaitoksen työntekijöiden asuintaloksi Suomen Karjanjalostusyhdistyksen toimistorakennuksen viereiselle tontille. Rakennuksen pohjoispäätyyn niveltyy matala kahitiilinen siipirakennus, jossa on loiva harjakatto ja julkisivua rytmittäviä tiilisiä pilareita. Siipirakennuksen liikehuoneistojen sisäänkäynnit ovat maastonmuodon mukaisesti asuinrakennusta korkeammalla. Rakennus on kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti merkittävä osana maatalouden tutkimuskeskuksen rakennuksia. Asunto-osakeyhtiön perustajajäseninä ja ensimmäisinä osakkaina sai olla ainoastaan maatalouskoelaitoksen viran- ja toimenhaltijoita tai tilapäisiä toimihenkilöitä. Rakennuspiirustukset oli toimitettava maatalouskoelaitoksen kautta maatalouden koetoiminnan keskusvaliokunnan hyväksyttäväksi. Asuinkerrostalo ja siihen kytkeytyvä liikerakennus ilmentävät suunnitteluajankohtansa uusia kaupan ja asumisen ihanteita. Autoistumisen myötä liikehuoneistot haluttiin erottaa asuinrakennuksesta ja sen kivijalkakerroksesta erilliseen siipeen.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 3 H, rivitalo; Vartiokuja 3
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 3 J, rivitalo; Vartiokuja 3
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 3 K, rivitalo; Vartiokuja 3
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 4 A, rivitalo; Vartiokuja 4
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 4 B, rivitalo; Vartiokuja 4
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 4 C, rivitalo; Vartiokuja 4
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 D, paritalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 E, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 F, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 G, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Asuinkerrostalo 4045, As Oy Lummetie 3 A; Lummetie 3
As. Oy Lummetie 3:n asuinkerrostalot ovat valmistuneet vuosina 1983–1984. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Eero Valjakka ja rakennuttanut Rakennuskunta Haka. Mukana suunnittelutyössä ovat olleet myös arkkitehtiylioppilaat Hillevi Hyttinen ja Pirkko Lampila sekä piirtäjä Eija Sandberg Viisi noppamaista, kolmikerroksista pienkerrostaloa sijaitsevat vierekkäin Veturiraitin varrella. Pistetalojen suunnittelun tavoitteena oli ilmeikkäät asuinhuoneistot eri suuntiin avautuvine, vaihtelevine näkymineen. Pistetaloratkaisulla korttelia idästä sivuavalta Veturiraitilta saatiin myös aukeamaan talojen välitse näkymiä Tikkurilan keskuspuistoon. Alun perin rakennusrivin länsipuolella olevasta Tikkurilan keskuspuistoksi kaavoitetusta puistoalueesta on jäljellä enää aidattu hiekkakenttä. Muuten elementtirakenteisten rakennusten ulkoseinät on muurattu puhtaaksi vaaleankeltaisesta kalkkihiekkakivitiilestä. Parvekekaiteet ovat vaaleaa puuta ja niissä on pyöristetyt kulmat. Eroavaisuuksia viiden kerrostalon välille tuovat ikkunoiden vaihtelevat koot ja sommittelu sekä parvekkeiden asettelu. Julkisivuaukotuksen mitoituksesta on nähtävissä energiakriisin jälkeiset rakennuksen ikkunapinta-alan rajoitukset. Rakennukset suunnitellut Eero Valjakka on tullut tunnetuksi etenkin taitava asuntosuunnittelijana ja on suunnitellut mm. Espoon Olarin ja Kuitinmäen aluetta yhdessä Simo Järvisen kanssa. Valjakka suunnitteli 1980-luvulla useita kerrostalokokonaisuuksia mm. Helsinkiin ja Vantaalla Tikkurilan lisäksi Havukoskelle. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Asuinkerrostalo 4046, As Oy Lummetie 3 B; Lummetie 3
As. Oy Lummetie 3:n asuinkerrostalot ovat valmistuneet vuosina 1983–1984. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Eero Valjakka ja rakennuttanut Rakennuskunta Haka. Mukana suunnittelutyössä ovat olleet myös arkkitehtiylioppilaat Hillevi Hyttinen ja Pirkko Lampila sekä piirtäjä Eija Sandberg Viisi noppamaista, kolmikerroksista pienkerrostaloa sijaitsevat vierekkäin Veturiraitin varrella. Pistetalojen suunnittelun tavoitteena oli ilmeikkäät asuinhuoneistot eri suuntiin avautuvine, vaihtelevine näkymineen. Pistetaloratkaisulla korttelia idästä sivuavalta Veturiraitilta saatiin myös aukeamaan talojen välitse näkymiä Tikkurilan keskuspuistoon. Alun perin rakennusrivin länsipuolella olevasta Tikkurilan keskuspuistoksi kaavoitetusta puistoalueesta on jäljellä enää aidattu hiekkakenttä. Muuten elementtirakenteisten rakennusten ulkoseinät on muurattu puhtaaksi vaaleankeltaisesta kalkkihiekkakivitiilestä. Parvekekaiteet ovat vaaleaa puuta ja niissä on pyöristetyt kulmat. Eroavaisuuksia viiden kerrostalon välille tuovat ikkunoiden vaihtelevat koot ja sommittelu sekä parvekkeiden asettelu. Julkisivuaukotuksen mitoituksesta on nähtävissä energiakriisin jälkeiset rakennuksen ikkunapinta-alan rajoitukset. Rakennukset suunnitellut Eero Valjakka on tullut tunnetuksi etenkin taitava asuntosuunnittelijana ja on suunnitellut mm. Espoon Olarin ja Kuitinmäen aluetta yhdessä Simo Järvisen kanssa. Valjakka suunnitteli 1980-luvulla useita kerrostalokokonaisuuksia mm. Helsinkiin ja Vantaalla Tikkurilan lisäksi Havukoskelle. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Asuinkerrostalo 4047, As Oy Lummetie 3 C; Lummetie 3
As. Oy Lummetie 3:n asuinkerrostalot ovat valmistuneet vuosina 1983–1984. Rakennukset on suunnitellut arkkitehti Eero Valjakka ja rakennuttanut Rakennuskunta Haka. Mukana suunnittelutyössä ovat olleet myös arkkitehtiylioppilaat Hillevi Hyttinen ja Pirkko Lampila sekä piirtäjä Eija Sandberg Viisi noppamaista, kolmikerroksista pienkerrostaloa sijaitsevat vierekkäin Veturiraitin varrella. Pistetalojen suunnittelun tavoitteena oli ilmeikkäät asuinhuoneistot eri suuntiin avautuvine, vaihtelevine näkymineen. Pistetaloratkaisulla korttelia idästä sivuavalta Veturiraitilta saatiin myös aukeamaan talojen välitse näkymiä Tikkurilan keskuspuistoon. Alun perin rakennusrivin länsipuolella olevasta Tikkurilan keskuspuistoksi kaavoitetusta puistoalueesta on jäljellä enää aidattu hiekkakenttä. Muuten elementtirakenteisten rakennusten ulkoseinät on muurattu puhtaaksi vaaleankeltaisesta kalkkihiekkakivitiilestä. Parvekekaiteet ovat vaaleaa puuta ja niissä on pyöristetyt kulmat. Eroavaisuuksia viiden kerrostalon välille tuovat ikkunoiden vaihtelevat koot ja sommittelu sekä parvekkeiden asettelu. Julkisivuaukotuksen mitoituksesta on nähtävissä energiakriisin jälkeiset rakennuksen ikkunapinta-alan rajoitukset. Rakennukset suunnitellut Eero Valjakka on tullut tunnetuksi etenkin taitava asuntosuunnittelijana ja on suunnitellut mm. Espoon Olarin ja Kuitinmäen aluetta yhdessä Simo Järvisen kanssa. Valjakka suunnitteli 1980-luvulla useita kerrostalokokonaisuuksia mm. Helsinkiin ja Vantaalla Tikkurilan lisäksi Havukoskelle. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.