Hakutulokset
- Näytetään 1 - 20 / 163
- Siirry seuraavalle sivulle
Pyhän Laurin kappeli, Siunauskappeli, Kyrkoherdebolet; Pappilankuja 3; Vantaa
Anu Puustisen ja Ville Haran suunnittelema Pyhän Laurin kappeli valmistui Helsingin Pitäjän kirkonkylään vuonna 2010. Paikalla sijainnut vuonna 1976 valmistunut kappelirakennus purettiin uuden tieltä. Massoittelultaan selkeässä ja kauttaaltaan valkoiseksi slammatussa kappelirakennuksessa on lisäksi käytetty lasia sekä patinoitua kuparilevyä sekä -verkkoa. Kappeli on rakennettu ensisijaisesti siunauskappeliksi, mutta siellä voidaan järjestää muitakin juhlia ja tilaisuuksia kuten kasteita, häitä ja konsertteja. Pelkistetystä ja modernistisesta ulkoasustaan huolimatta rakennus sopii hyvin kulttuurihistoriallisesti merkittävään ympäristöönsä.
Tutkimuskeskus II, Tikkurila Oyj, Tikkurilan väritehtaat; Kuninkaalantie 3
Saavuttaessa junalla Helsingistä Tikkurilaan voidaan ennen asemalle saapumista nähdä radan vieressä Keravanjoen varressa Tikkurilan Oyj:n tehdasalue. Lähimpänä rataa sijaitsee kaksi punatiilistä laboratoriorakennusta, joista toisen päätyseinästä voi tarkastaa kellon ajan. Vuosina 1984 ja 1988 valmistuneiden laboratoriorakennuksien rakentamista edelsi vuonna 1983 järjestetty kutsukilpailu, jonka voitti arkkitehti Kaarina Löfström ehdotuksellaan Lab-ora & Labora. Lähempänä Keravanjokea oleva rakennus valmistui ensimmäisenä. Se on myöhemmin kytketty käytäväosalla Tikkurila Oyj:n vanhaan 1960-luvulla valmistuneeseen pääkonttoriin. Rakennusten väliin on rakennettu niille yhteinen sisäänkäyntirakennus. Laboratoriorakennukset ovat keskenään ulkonäöllisesti hyvin samanlaisia. Molemmat ovat massoittelultaan suorakaiteen muotoisia, niissä on kaksi kerrosta ja maanpäällinen kellarikerros. Julkisivuja rytmittää kattolinjaa korkeammalle nousevat tiilipilasterit (LVI-tekniset osat) ja rungon ulkopuolelle sijoittuvat porrashuoneiden punatiiliset massat. Ikkunoissa on metallista taivutetut aurinkosuojat jotka luovat elävyyttä rakennuksen ulkoiseen hahmoon. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Ylästön päiväkoti sijaitsee pientaloalueella pienen puistoaukean ohessa. Rakennus noudattelee lähialueen keskimäärin puolitoistakerroksista mittakaavaa. Vaaleiden, yksikerroksisina levittäytyvien päiväkotitilojen keskeltä nousee korkea siniseksi maalattu liimapuukatos. Rakennus rajautuu pohjoispuolella katuun ja avautuu etelässä kohti leikkipihaa ja puistoa. Kullekin päiväkotiryhmälle on omat sisäänkäyntinsä. Sosiaalitiloille varattu itäsiipi on erottuu massoittelultaan ja julkisivuiltaan muusta rakennuksesta. Sen päädyt nousevat muurimaisina pulpettikattojen laskiessa kohti leikkipihaa. Aukotus on niukkaa ja umpinaisuutta korostavat sisennysten metallisäleiköt. Vuonna 1998 valmistuneen Ylästön päiväkodin on suunnitellut arkkitehti Kirsti Sivén. Arkkitehdin mukaan suunnittelutyön lähtökohtina ovat olleet puumateriaali ja rakenteiden yksinkertaisuus sekä tekninen toimivuus. Rakennusmateriaaleiksi on valikoitunut mahdollisimman luonnonmukaisia, vähän prosessoituja aineita, ja esimerkiksi pintoja on käsitelty pellavaöljymaalein. Rakennus on tehty rankarunkoisena paikan päällä. Korkea katos on toteutettu valmiista liimapuuelementeistä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Mistelin päiväkoti; Mistelikuja 24; Vantaa
Mistelin päiväkoti sijaitsee Ruskeasannan ajallisesti kerrostuneella omakoti- ja rivitaloalueella ja on tienoon ainoa julkinen rakennus. Vuonna 1997 valmistuneen päiväkotirakennuksen on suunnittelut Arkkitehtitoimidto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki Ky. Päiväkotirakennusen pienoismallia esiteltiin Milanon triennaalissa keväällä 1996. Päiväkotirakennus on pohjaltaan pitkä suorakaide ja sijoitettu viistosti tonttinsa keskelle. Rakennuksen länsiosa tukeutuu matalien betonipilarien varaan. Rakennuksen keskeltä kohoaa hirrestä ja lasista rakennettu kaksikerroksinen osa. Henkilökunnan tilat sijoittuvat itäpäädyn pulpettikattoiseen jatkeeseen, joka erottuu muusta rakennuksesta kappalemaisella, vaalealla ulkoasullaan. Pääsisäänkäynnille johdattelee kapea, vaalea vajarakennus, joka samalla halkoo leikkipihan kahteen osaan. Massiivihirrestä ja laudasta rakennettu päiväkoti on edustava esimerkki aikansa puurakentamisesta. Valtaosa rakennuksen ulkoseinistä on hirsirakenteisia, mutta tukitiloissa on rankorungot. Lamasalvostekniikka on jätetty paljaaksi julkisivuissa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VVO:n asuinkerrostalo , Tikkurilantie 41; Tikkurilantie 41
Tikkurilantie 41:n asuinkerrostalo on osa Tikkurilan rautatieaseman itäpuolen kehittämishanketta, jossa alueelle suunniteltiin moderni liikerakennus- ja asuntokeskittymä. Vuonna 1997 valmistuneen asuinkerrostalo on suunnitellut Arkkitehtuuri Oy Kahri & co, pääsuunnittelijana Esko Kahri. Rakennus on sylinterin muotonsa puolesta poikkeuksellinen lähiympäristössään ja ylipäätään vantaalaisessa asuinrakentamisessa. Rakennuksen keskellä jää pyöreä lasikatettu valopiha istutuksineen ja suihkulähteineen. Asunnot kiertyvät kyseisen sisäpihan ympärille viuhkamaisesti muodostaen rakennukselle sahalaitaisen ulkokehän. Julkisivuissa on erilaisia betonipintoja: hiottua betonia, väri- sekä valkobetonia, uritettuna ja kuvioituna. Kivijalkaa kiertää vihreä, aikaudelleen hyvin tyypillinen vaakaraidoitus. Julkisivujen värimaailma on vaalea, ja niitä rytmittävät tasaisesti sijoitellut teräs-lasirakenteiset parveketornit. Porrashuoneet on julkisivussa artikuloitu vihertävällä väribetonilla. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 B, asuinkerrostalo, Asunto Oy Vantaan Jokiniemensato; Albert Petreliuksen katu 4b
Albert Petreliuksen katu 4 B on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 B sijoittuu korttelin pohjoisnurkkaan. Vuonna 1994 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus asettuu korttelin kulmaan ja yhdistyy pienellä taitteella 4 A -taloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleanpunaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Martintalo, ent. Siemens Nixdorfin toimitalo; Jaakonkatu 2
Vuonna 1993 valmistuneen toimitalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kleine Oy. Kohteen rakennutti Siemens Nixdorf Suomen pääkonttorikseen. Siemensin tytäryhtiönä toiminut Siemens Nixdorf Informationssysteme oli Euroopan suurin IT-yritys vuoteen 1999 asti. Toimitalorakennus on pohjaltaan ristin muotoinen. Ristin keskiosaan on sijoitettu kahdeksankulmainen porrasaula. Syvää runkoa halkoo L-kirjaimen muotoinen lasitettu käytävä, jonka lasikatto on muotoiltu mansardikaton tapaan. Toimitalo koostuu tavallaan kuin neljästä ristikkäin asetetusta pitkänmallisesta rungosta, joiden päädyt ovat umpinaiset ja kyljet avoimet. Nämä avoimet kyljet ovat vihreäksi sävytettyä peilipintaista lasia. Julkisivujen umpinaiset osat ovat keraamista laattaa ja sinivalkoraidoitetut. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa
Sairaalakatu 9 B, Palvelukeskus Foibe, rivitalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 C, Palvelukeskus Foibe, rivitalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 D, Palvelukeskus Foibe, paritalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Paritalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 D, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 E, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 G, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 H, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Väritehtaankatu 2; Väritehtaankatu 2
Vuonna 1993 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtuuri Oy Kahri & co, pääsuunnittelijanaan arkkitehti Esko Kahri. Myös talon viereinen Tikkurilantie 41:n sylinterinmuotoinen asuinkerrostalo on Kahrin käsialaa. Rakennus kääntyy U-kirjaimen muotoisena Tikkurilantietä vasten ja rajaten suojaisen sisäpihan. Rakennuksen katujulkisivut ovat pääosin vaaleanharmaata klinkkerilaattaa, jota paikoin raidoittavat vihreät laatat. Sisäpihan puoleisissa julkisivuissa on käytetty klinkkerin lisäksi laajemmin valkobetonia. Pääsisäänkäyntejä on korostettu kolmella lasisella harjalinjan yläpuolella kohoavalla torniosalla. Porrashuoneiden betonisia yläosia koristavat pyöröikkunat. Toniosia kattavat kaarevat, siniset profiilipeltikatot. Vastaavasti kaartuvat myös ilmavat parvekekatokset. Parvekekaiteet ovat sinistä, rei’itettyä levyä ja osin lasia. Paikoin parvekelinjoja suojaavat korkeat lasiseinämät valkoisine alumiiniristikkoineen. Julkisivuissa vuorottelevat horisontaali- ja vertikaalilinjat. Julksivuaiheiden keinovalikoima on runsas, ja teollisten rakennusosien käytössä on jopa koristeellisia piirteitä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Vantaan Rajakylässä sijaitsevan rivitalon on suunnitellut rakennusmestari Pentti Lappalainen. Aumakattoinen, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen rakennus on rakennusrekisterin mukaan valmistunut vuonna 1992. Rakennuksen runko on puuta, ja julkisivut on verhoiltu tummankirjavalla punatiilellä. Merkittävimmäksi julkisivuaiheeksi nousevat ikkunoiden ja ovien yläpuoliset kaaret, jotka ovat valkoiseksi maalattua lautaa. Rakennuksen katujulkisivu nousee kaupunkikuvallisesti merkittävään asemaan; rakennuksen muut sivut ovat selvästi katujulkisivua vaatimattomammat. Siinä missä muilla sivuilla esimerkiksi aukotus on vapaampaa, katujulkisivun sommittelussa on pyritty symmetriaan. Sisäänkäyntejä alleviivaavat tiiliset istutuslaatikot ja parin askelman korotukset. Katujulkisivussa on kaarineen ja sisäänkäynteineen jopa kartanomaisia piirteitä. Tätä vaikutelmaa korostaa rakennuksen ja kadun väliin jäävä huoliteltu nurmikaistale puineen. Rakennuksen klassisoivat aiheet liittävät rivitalon osaksi aikakauden historismia. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 3, asuinkerrostalo, Kiinteistö Oy Jokiniementalo; Albert Petreliuksen katu 3
Kiinteistö Oy Jokiniementalo on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu Albert Petreliuksen kadun pohjoispuolelle. Vuonna 1992 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Helamaa ja Pulkkinen Ky, pääsuunnittelijana Jarmo Pulkkinen. Rakennus muodostuu kahdesta massasta, jotka on yhdistetty toisiinsa kapealla nivelellä. Rakennuksen Jokiniementien suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Jokiniementalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia; katujulkisivujen maantasokerroksessa on paikoin turkoosia kaakelipintaa. Parvekkeiden kaiteet ovat sinistä kaakelia. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä ja viininpunaista. Sisäpihan puolen julkisivut ovat vaalean rauhalliset ja väriä tuovat ainoastaan viininpunaiset metallirakenteet. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Pöyry-talo, AFRY (ent. Jaakko Pöyry -yhtiöiden toimitalo); Jaakonkatu 3
Vuonna 1991 valmistuneen toimitalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Jan Söderlund & Co ja rakennuttanut suomalainen konsultointi- ja suunnitteluyritys Pöyry Oyj. Rakennukseen mitoitettiin toimistotilaa 770 hengelle ja työpisteille suunniteltiin 500 PC:tä tai erillistä päätettä. Arkkitehti-lehden (3–4/1990) esittelyssä rakennusta luonnehdittiin peräti "älytaloksi" Erityisen suurikokoinen rakennus koostuu kahdesta rinnakkaisesta L-kirjaimen muotoisesta toimistorungosta, joiden väliin jää kapea katettu valokäytävä. Näiden muodostama rungon kokonaissyvyys on yhteensä noin 43 metriä. Rakennuksen arkkitehtuuri on selkeää ja monumentaalista. Julkisivut ovat yleisilmeeltään viileät. Julkisivuissa vuorottelevat vihertävä, peilaava lasi ja harmaa teräskasetti, jota on käytetty välipohjien kohdalla. Pitkiä julkisivuja osittavat porrashuoneiden lasilankkulieriöt ja kaarevat erkkeritornit. Ikkunarivejä suojaavat teräskannatteiset varjostinritilät. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.