Hakutulokset
- Siirry edelliselle sivulle
- Näytetään 81 - 100 / 162
- Siirry seuraavalle sivulle
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 D, paritalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 E, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 F, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 G, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Liljapiha, Peltolantie 15, terassitalo; Peltolantie 15
As. Oy Liljapiha sijaitsee Vantaan Viertolassa. Vuonna 1989 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnittelut arkkitehtitoimisto Järvinen–Vajakka. Rakennus on pohjaltaan melko yksinkertainen, pitkänomainen suorakaide. Eteläisellä, Peltolantien puoleisella sivullaan se terassoituu kolmiportaisena. Rappujen viisi porrashuonetta näyttäytyvät sisäpihan puolella vähäeleisinä ulkonemina. Liljatien puoleinen osa kohoaa nelikerroksisena ja sen päädyssä on kaksi kahden kerroksen asuntoa. Julkisivuissa betonielementtien saumat on jätetty selkeästi näkyviin. Valkoiseksi maalattuja betonijulkisivuja elävöittävät pohjoissivulla siniset ja tiilenpunaiset klinkkeripinnat ja eteläsivulla vastaavanväriset puuverhoilut. Molemmilla pitkillä sivuilla ikkunoiden väliset värikentät muodostavat nauha-aiheen. Aukotus on kooltaan ja määrältään maltillista, runsaimmillaan eteläisellä terassijulkisivulla. Terasseja peittävät paikoin katokset ja puusäleiköt. Itäpäädyssä on yksittäinen puolikaaren muotoinen pikku parveke. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 A, asuinkerrostalo; Albert Petreliuksen katu 4a
Albert Petreliuksen katu 4 A on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu korttelin pohjoispuolelle Jokiniemenkadun varrelle. Vuonna 1995 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus on neljän rapun lamelli, joka kytkeytyy pohjoispäädyssä Albert Petreliuksen katu 4 B:n korttelin kulman muodostavaan taloon. Rakennuksen Jokiniemenkadun suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 3:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleankeltaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 B, asuinkerrostalo, Asunto Oy Vantaan Jokiniemensato; Albert Petreliuksen katu 4b
Albert Petreliuksen katu 4 B on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 B sijoittuu korttelin pohjoisnurkkaan. Vuonna 1994 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus asettuu korttelin kulmaan ja yhdistyy pienellä taitteella 4 A -taloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleanpunaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 3, asuinkerrostalo, Kiinteistö Oy Jokiniementalo; Albert Petreliuksen katu 3
Kiinteistö Oy Jokiniementalo on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu Albert Petreliuksen kadun pohjoispuolelle. Vuonna 1992 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Helamaa ja Pulkkinen Ky, pääsuunnittelijana Jarmo Pulkkinen. Rakennus muodostuu kahdesta massasta, jotka on yhdistetty toisiinsa kapealla nivelellä. Rakennuksen Jokiniementien suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Jokiniementalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia; katujulkisivujen maantasokerroksessa on paikoin turkoosia kaakelipintaa. Parvekkeiden kaiteet ovat sinistä kaakelia. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä ja viininpunaista. Sisäpihan puolen julkisivut ovat vaalean rauhalliset ja väriä tuovat ainoastaan viininpunaiset metallirakenteet. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Keihästie 6:n asuinkerrostalo sijaitsee Vantaan Länsimäessä, aivan Helsingin ja Vantaan välisen kaupunkirajan tuntumassa. Vuonna 1984 valmistunut asuinrakennus edustaa vantaalaista postmodernia arkkitehtuuri-ilottelua parhaimmillaan. Keihästie 6:n asuinkerrostalo on suunniteltu Suunnittelurengas Oy:n arkkitehtiosastolla, joka oli aikanaan maan suurimpia arkkitehtitoimistoja. Pohjaltaan suorakaide rakennus kääntyy aavistuksenomaisesti Keihästien puolella ja muodostuva kulma on voimakkaan porrasteinen. Rakennuksen massaa jaksottavat porrashuoneiden ja parvekkeiden tornit. Maantasokerros on hiukan sisennetty ja verhoiltu vaaleansinisin kaakelein. Sinistä pohjaa vasten erottuvat punakarmiset ikkunat. Ylemmät kerrokset ovat vaaleaa betonipintaa ja detaljiikka on väritykseltään keltaista ja sinistä. Toisen kerroksen alareunaa kiertää vaaleankeltainen kerroslista. Julkisivujen aukotus on moninaista ja vaihtelee ristikkoikkunoista porrashuoneiden pyöröikkunoihin. Julkisivuissa on leikitelty erilaisilla kaariaiheilla, esimerkiksi parveketornien yläreunoissa ja sisäänkäyntikatoksissa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sanomatie 1, tuotanto- ja toimistorakennus; Sanomatie 1
Vantaan Martinlaaksoon vuonna 1983 valmistunut rakennus on suunniteltu alun perin Hufvudstadsbladetin paino- ja toimistotaloksi. Rakennuksen suunnittelusta on vastannut Kalle Vartolan perustama Arkkitehtitoimisto KVA Oy. Tätä nykyä rakennuksen korkeammassa eteläosassa toimii Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat sekä matalamassa pohjoisosassa RTK-palvelu. Rakennus sijaitsee Sanoma Oyj:n teollisuusalueella, jota hallitsee Sanomalaksi kutsuttu vuonna 1977 valmistunut Sanoman lehtipaino, joka on niin ikään arkkitehti Kalle Vartolan suunnittelema. Rakennus asettuu poikittain rinteeseen vanhan painotalon ja Sanomatien väliin. Rakennuksen pitkä pääjulkisivu katsoo Sanomatielle päin. Pohjaratkaisultaan suorakaide rakennus jakaantuu keskiosan tienoilta matalampaan lehtipaino-osaan ja korkeampaan toimistosiipeen. Ulkoasultaan rakennus asettuu luontevaksi osaksi Sanomalan punatiiliarkkitehtuuria. Umpinaisemmat päädyt ovat punatiilestä muuratut ja kulmat pyöristetyt. Punatiilipäätyjä vasten kohoavat vertikaalit, viiltomaiset ikkunalinjat. Pitkät sivut ovat alumiinipuitteista nauhaikkunaa ja näiden välissä rusehtavaa teräspeltiä. Painotalo-osan aukotus on maltillisempaa, matalaa nauhaikkunaa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Mistelin päiväkoti; Mistelikuja 24; Vantaa
Mistelin päiväkoti sijaitsee Ruskeasannan ajallisesti kerrostuneella omakoti- ja rivitaloalueella ja on tienoon ainoa julkinen rakennus. Vuonna 1997 valmistuneen päiväkotirakennuksen on suunnittelut Arkkitehtitoimidto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki Ky. Päiväkotirakennusen pienoismallia esiteltiin Milanon triennaalissa keväällä 1996. Päiväkotirakennus on pohjaltaan pitkä suorakaide ja sijoitettu viistosti tonttinsa keskelle. Rakennuksen länsiosa tukeutuu matalien betonipilarien varaan. Rakennuksen keskeltä kohoaa hirrestä ja lasista rakennettu kaksikerroksinen osa. Henkilökunnan tilat sijoittuvat itäpäädyn pulpettikattoiseen jatkeeseen, joka erottuu muusta rakennuksesta kappalemaisella, vaalealla ulkoasullaan. Pääsisäänkäynnille johdattelee kapea, vaalea vajarakennus, joka samalla halkoo leikkipihan kahteen osaan. Massiivihirrestä ja laudasta rakennettu päiväkoti on edustava esimerkki aikansa puurakentamisesta. Valtaosa rakennuksen ulkoseinistä on hirsirakenteisia, mutta tukitiloissa on rankorungot. Lamasalvostekniikka on jätetty paljaaksi julkisivuissa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Jehovan todistajien valtakunnansali; Koisotie 20
Jehovan todistajien valtakunnansali valmistui vuonna 1985 Koivuhaan kaupunginosan reunamille. Viereisellä tontilla on Jehovan todistajien suuri Betel-toimintakeskus. Valtakunnansalin on suunnitellut Jehovan todistajien oma suunnittelutoimisto, ja se on rakennettu uskonnollisen yhteisön talkootyönä. Rakennuksen pohjakaavio muodostuu kahdesta erikokoisesta, toisiaan viistävästä sektorimaisesta muodosta. Suurempi sektoriosa on korkeampi ja siinä sijaitsee yli 300-paikkainen sali. Matalaan osaan sijoittuu sisääntuloaula oheistiloineen. Julkisivut ovat pääosin punatiiltä, mutta sisäänkäyntien yhteydessä on vaaleat profiilipeltikentät. Rakennuksen aukotus on niukkaa. Erikoisuutena on pyörretyt, kohti etelää kääntyvät ulokeikkunat. Piha-alue on huoliteltu kokonaisuus. Valtakunnansalin edustalla on pieni puutarha monilajisine puineen ja pilven muotoa muistuttava hulevesiallas. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Pöyry-talo, AFRY (ent. Jaakko Pöyry -yhtiöiden toimitalo); Jaakonkatu 3
Vuonna 1991 valmistuneen toimitalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Jan Söderlund & Co ja rakennuttanut suomalainen konsultointi- ja suunnitteluyritys Pöyry Oyj. Rakennukseen mitoitettiin toimistotilaa 770 hengelle ja työpisteille suunniteltiin 500 PC:tä tai erillistä päätettä. Arkkitehti-lehden (3–4/1990) esittelyssä rakennusta luonnehdittiin peräti "älytaloksi" Erityisen suurikokoinen rakennus koostuu kahdesta rinnakkaisesta L-kirjaimen muotoisesta toimistorungosta, joiden väliin jää kapea katettu valokäytävä. Näiden muodostama rungon kokonaissyvyys on yhteensä noin 43 metriä. Rakennuksen arkkitehtuuri on selkeää ja monumentaalista. Julkisivut ovat yleisilmeeltään viileät. Julkisivuissa vuorottelevat vihertävä, peilaava lasi ja harmaa teräskasetti, jota on käytetty välipohjien kohdalla. Pitkiä julkisivuja osittavat porrashuoneiden lasilankkulieriöt ja kaarevat erkkeritornit. Ikkunarivejä suojaavat teräskannatteiset varjostinritilät. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Martintalo, ent. Siemens Nixdorfin toimitalo; Jaakonkatu 2
Vuonna 1993 valmistuneen toimitalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kleine Oy. Kohteen rakennutti Siemens Nixdorf Suomen pääkonttorikseen. Siemensin tytäryhtiönä toiminut Siemens Nixdorf Informationssysteme oli Euroopan suurin IT-yritys vuoteen 1999 asti. Toimitalorakennus on pohjaltaan ristin muotoinen. Ristin keskiosaan on sijoitettu kahdeksankulmainen porrasaula. Syvää runkoa halkoo L-kirjaimen muotoinen lasitettu käytävä, jonka lasikatto on muotoiltu mansardikaton tapaan. Toimitalo koostuu tavallaan kuin neljästä ristikkäin asetetusta pitkänmallisesta rungosta, joiden päädyt ovat umpinaiset ja kyljet avoimet. Nämä avoimet kyljet ovat vihreäksi sävytettyä peilipintaista lasia. Julkisivujen umpinaiset osat ovat keraamista laattaa ja sinivalkoraidoitetut. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa
Keimola Golf Club, Keimola Golf klubirakennus, Ravintola Saras; Kirkantie 32
Keimolan klubirakennus sijaitsee kumpareella golfkenttien keskellä. Vuonna 1990 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pekka Wesamaa, joka on vastannut myös golfkentän C-osan suunnittelusta. Golf-alueen rakennuttajana toimi Puolimatka Oy. Arkkitehti Wesamaan mukaan Keimolan klubin esikuvia olivat vastaavat rakennukset Mijaksessa, La Mangassa, Woodstockissa, Kitzbuhelissa ja Tukholman lähistöllä. Klubirakennuksen suunnittelua on osaltaan määrittänyt paikan luontomaisema ja maatilatausta. Rakennus avautuu viuhkamaisena lounaaseen kohti alarinteen golf-kenttämaisemaa. Tätä polveilevaa julkisivua hallitsevat maisemaan antavat korkeat ikkunat ja eritoten punertavat ikkunakarmit. Pitkinä räystäinä kohottuva pulpettikatto korostaa kepeää vaikutelmaa. Ylärinteen puoleinen sisäänkäyntisivu on puolestaan matalampi ja umpinaisempi. Pääsisäänkäynti on artikuloitu pystylipalla. Rakennuksen umpinaiset julkisivut ovat pääosin valkoista rappausta. Materiaalipalettia täydentävät lakattu puu ja luonnonkivi. Alarinteen puolella on graniittiharkoin tuettu terassi. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Esikkotie 1 pohjoinen; Esikkotie 1
Vuonna 1982 valmistunut, Kielo- ja Esikkotien kulmassa sijaitseva asuinkerrostalokokonaisuus on Arkkitehtuuritoimisto Järvinen-Valjakan suunnittelema. Kookas rakennusmassa on jaettu kahteen kiinteistöön (Esikkotie 1/Kielotie 17). Massoittelultaan polveilevan rakennuksen viisi pistetalomaista perusmassaa hammastuu vuorotellen itään ja länteen. Rakennuksen julkisivut ovat pääosin punatiililaattaa, jota vasten korostuvat valkoiset elementtisaumat. Rakennuksessa on käytetty aksentteina vaaleaa betonipintaa sekä tummaa julkisivuverhousta. Rakennuksen perusmassasta nousevat ulokkeet, kuten parveketornit, erkkerit ja kulmaikkunanivelet, antavat julkisivuille korostuneen monimuotoisen, paikoin jopa leikkisän ilmeen. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Kielotie 17; Kielotie 17
Vuonna 1982 valmistunut, Kielo- ja Esikkotien kulmassa sijaitseva asuinkerrostalokokonaisuus on Arkkitehtuuritoimisto Järvinen-Valjakan suunnittelema. Kookas rakennusmassa on jaettu kahteen kiinteistöön (Esikkotie 1/Kielotie 17). Massoittelultaan polveilevan rakennuksen viisi pistetalomaista perusmassaa hammastuu vuorotellen itään ja länteen. Rakennuksen julkisivut ovat pääosin punatiililaattaa, jota vasten korostuvat valkoiset elementtisaumat. Rakennuksessa on käytetty aksentteina vaaleaa betonipintaa sekä tummaa julkisivuverhousta. Rakennuksen perusmassasta nousevat ulokkeet, kuten parveketornit, erkkerit ja kulmaikkunanivelet, antavat julkisivuille korostuneen monimuotoisen, paikoin jopa leikkisän ilmeen. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Väritehtaankatu 2; Väritehtaankatu 2
Vuonna 1993 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtuuri Oy Kahri & co, pääsuunnittelijanaan arkkitehti Esko Kahri. Myös talon viereinen Tikkurilantie 41:n sylinterinmuotoinen asuinkerrostalo on Kahrin käsialaa. Rakennus kääntyy U-kirjaimen muotoisena Tikkurilantietä vasten ja rajaten suojaisen sisäpihan. Rakennuksen katujulkisivut ovat pääosin vaaleanharmaata klinkkerilaattaa, jota paikoin raidoittavat vihreät laatat. Sisäpihan puoleisissa julkisivuissa on käytetty klinkkerin lisäksi laajemmin valkobetonia. Pääsisäänkäyntejä on korostettu kolmella lasisella harjalinjan yläpuolella kohoavalla torniosalla. Porrashuoneiden betonisia yläosia koristavat pyöröikkunat. Toniosia kattavat kaarevat, siniset profiilipeltikatot. Vastaavasti kaartuvat myös ilmavat parvekekatokset. Parvekekaiteet ovat sinistä, rei’itettyä levyä ja osin lasia. Paikoin parvekelinjoja suojaavat korkeat lasiseinämät valkoisine alumiiniristikkoineen. Julkisivuissa vuorottelevat horisontaali- ja vertikaalilinjat. Julksivuaiheiden keinovalikoima on runsas, ja teollisten rakennusosien käytössä on jopa koristeellisia piirteitä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Tutkimuskeskus II, Tikkurila Oyj, Tikkurilan väritehtaat; Kuninkaalantie 3
Saavuttaessa junalla Helsingistä Tikkurilaan voidaan ennen asemalle saapumista nähdä radan vieressä Keravanjoen varressa Tikkurilan Oyj:n tehdasalue. Lähimpänä rataa sijaitsee kaksi punatiilistä laboratoriorakennusta, joista toisen päätyseinästä voi tarkastaa kellon ajan. Vuosina 1984 ja 1988 valmistuneiden laboratoriorakennuksien rakentamista edelsi vuonna 1983 järjestetty kutsukilpailu, jonka voitti arkkitehti Kaarina Löfström ehdotuksellaan Lab-ora & Labora. Lähempänä Keravanjokea oleva rakennus valmistui ensimmäisenä. Se on myöhemmin kytketty käytäväosalla Tikkurila Oyj:n vanhaan 1960-luvulla valmistuneeseen pääkonttoriin. Rakennusten väliin on rakennettu niille yhteinen sisäänkäyntirakennus. Laboratoriorakennukset ovat keskenään ulkonäöllisesti hyvin samanlaisia. Molemmat ovat massoittelultaan suorakaiteen muotoisia, niissä on kaksi kerrosta ja maanpäällinen kellarikerros. Julkisivuja rytmittää kattolinjaa korkeammalle nousevat tiilipilasterit (LVI-tekniset osat) ja rungon ulkopuolelle sijoittuvat porrashuoneiden punatiiliset massat. Ikkunoissa on metallista taivutetut aurinkosuojat jotka luovat elävyyttä rakennuksen ulkoiseen hahmoon. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Hotelli Vantaa, Sokos-hotelli; Hertaksentie 2; Vantaa
Vuonna 1991 valmistuneen Hotelli Vantaan rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Olli Parviainen Ky. Alkuperäisestä sisustuksesta on vastannut Sistem Oy:n Yrjö Wegelius. Valmistuessaan hotellin nimi oli Hotel City Vantaa. Hotelli valmistui laman keskelle, ja vain vuosi avajaisista hotellin rakennuttanut Scanra oli konkurssin partaalla. Vielä hotellin avajaisten aikoihin maan alle kaavailtiin sijoitettavaksi yhdeksänreikäistä golfkenttää, joka kuitenkin lopulta jäi toteutumatta. Hotelli levittäytyy korttelin reunoja myötäillen kahtena siipenä kohti Tikkurilan jokirantaa. Länsisiiven jatkeena on vuonna 2004 valmistunut laajennus, joka mukailee hotellin alkuperäistä arkkitehtuuria hyvin säntillisesti. Seitsemänkerroksisten hotellisiipien väliin jää pohjaltaan kaarevareunainen matalampi ravintolaosa. Hotellin kahdessa ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat kokous-, ravintola- ja muut liiketilat. Hotellihuoneet jäsentyvät keskikäytävän varrelle 3.–5. kerroksessa. Ylimpään kerrokseen on sijoitettu saunaosasto. Rakennuksen pääjulkisivu suuntaa pohjoiseen Tikkurilan rautatieasemalle. Pääjulkisivun tunnistettavin piirre on sen ylempien kerrosten keskiakselille asettuva ulospäin kaareva parveke ja lasierkkeri. Julkisivujen sommittelu nojaa suurelta osin keskeissymmetriaan sekä pää- että osasommitelmien tasolla. Aukotus on melko järjestelmällistä pienine variaatioineen. Julkisivut on verhottu lähes kauttaaltaan valkoisella keraamisella laatalla. Sokkelit ovat punaista graniittia, ja samaa punaista sävyä on parvekekaiteissa, ikkunoiden markiiseissa ja katukiveyksen betonisissa reunakivissä. Ikkunoiden ohuet teräskaiteet on maalattu vaaleansinisiksi. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.