Hakutulokset
- Siirry edelliselle sivulle
- Näytetään 41 - 60 / 163
- Siirry seuraavalle sivulle
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 G, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Liljapiha, Peltolantie 15, terassitalo; Peltolantie 15
As. Oy Liljapiha sijaitsee Vantaan Viertolassa. Vuonna 1989 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnittelut arkkitehtitoimisto Järvinen–Vajakka. Rakennus on pohjaltaan melko yksinkertainen, pitkänomainen suorakaide. Eteläisellä, Peltolantien puoleisella sivullaan se terassoituu kolmiportaisena. Rappujen viisi porrashuonetta näyttäytyvät sisäpihan puolella vähäeleisinä ulkonemina. Liljatien puoleinen osa kohoaa nelikerroksisena ja sen päädyssä on kaksi kahden kerroksen asuntoa. Julkisivuissa betonielementtien saumat on jätetty selkeästi näkyviin. Valkoiseksi maalattuja betonijulkisivuja elävöittävät pohjoissivulla siniset ja tiilenpunaiset klinkkeripinnat ja eteläsivulla vastaavanväriset puuverhoilut. Molemmilla pitkillä sivuilla ikkunoiden väliset värikentät muodostavat nauha-aiheen. Aukotus on kooltaan ja määrältään maltillista, runsaimmillaan eteläisellä terassijulkisivulla. Terasseja peittävät paikoin katokset ja puusäleiköt. Itäpäädyssä on yksittäinen puolikaaren muotoinen pikku parveke. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 B, Palvelukeskus Foibe, rivitalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 C, Palvelukeskus Foibe, rivitalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 D, Palvelukeskus Foibe, paritalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Paritalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 D, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 E, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 G, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV 115, Peijaksentie 15 H, rivitalo; Peijaksentie 15
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 A, asuinkerrostalo; Albert Petreliuksen katu 4a
Albert Petreliuksen katu 4 A on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu korttelin pohjoispuolelle Jokiniemenkadun varrelle. Vuonna 1995 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus on neljän rapun lamelli, joka kytkeytyy pohjoispäädyssä Albert Petreliuksen katu 4 B:n korttelin kulman muodostavaan taloon. Rakennuksen Jokiniemenkadun suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 3:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleankeltaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 4 B, asuinkerrostalo, Asunto Oy Vantaan Jokiniemensato; Albert Petreliuksen katu 4b
Albert Petreliuksen katu 4 B on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 B sijoittuu korttelin pohjoisnurkkaan. Vuonna 1994 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus asettuu korttelin kulmaan ja yhdistyy pienellä taitteella 4 A -taloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleanpunaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Albert Petreliuksen katu 3, asuinkerrostalo, Kiinteistö Oy Jokiniementalo; Albert Petreliuksen katu 3
Kiinteistö Oy Jokiniementalo on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu Albert Petreliuksen kadun pohjoispuolelle. Vuonna 1992 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Helamaa ja Pulkkinen Ky, pääsuunnittelijana Jarmo Pulkkinen. Rakennus muodostuu kahdesta massasta, jotka on yhdistetty toisiinsa kapealla nivelellä. Rakennuksen Jokiniementien suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Jokiniementalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia; katujulkisivujen maantasokerroksessa on paikoin turkoosia kaakelipintaa. Parvekkeiden kaiteet ovat sinistä kaakelia. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä ja viininpunaista. Sisäpihan puolen julkisivut ovat vaalean rauhalliset ja väriä tuovat ainoastaan viininpunaiset metallirakenteet. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Keihästie 6:n asuinkerrostalo sijaitsee Vantaan Länsimäessä, aivan Helsingin ja Vantaan välisen kaupunkirajan tuntumassa. Vuonna 1984 valmistunut asuinrakennus edustaa vantaalaista postmodernia arkkitehtuuri-ilottelua parhaimmillaan. Keihästie 6:n asuinkerrostalo on suunniteltu Suunnittelurengas Oy:n arkkitehtiosastolla, joka oli aikanaan maan suurimpia arkkitehtitoimistoja. Pohjaltaan suorakaide rakennus kääntyy aavistuksenomaisesti Keihästien puolella ja muodostuva kulma on voimakkaan porrasteinen. Rakennuksen massaa jaksottavat porrashuoneiden ja parvekkeiden tornit. Maantasokerros on hiukan sisennetty ja verhoiltu vaaleansinisin kaakelein. Sinistä pohjaa vasten erottuvat punakarmiset ikkunat. Ylemmät kerrokset ovat vaaleaa betonipintaa ja detaljiikka on väritykseltään keltaista ja sinistä. Toisen kerroksen alareunaa kiertää vaaleankeltainen kerroslista. Julkisivujen aukotus on moninaista ja vaihtelee ristikkoikkunoista porrashuoneiden pyöröikkunoihin. Julkisivuissa on leikitelty erilaisilla kaariaiheilla, esimerkiksi parveketornien yläreunoissa ja sisäänkäyntikatoksissa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 3 H, rivitalo; Vartiokuja 3
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 3 J, rivitalo; Vartiokuja 3
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 D, paritalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sanomatie 1, tuotanto- ja toimistorakennus; Sanomatie 1
Vantaan Martinlaaksoon vuonna 1983 valmistunut rakennus on suunniteltu alun perin Hufvudstadsbladetin paino- ja toimistotaloksi. Rakennuksen suunnittelusta on vastannut Kalle Vartolan perustama Arkkitehtitoimisto KVA Oy. Tätä nykyä rakennuksen korkeammassa eteläosassa toimii Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat sekä matalamassa pohjoisosassa RTK-palvelu. Rakennus sijaitsee Sanoma Oyj:n teollisuusalueella, jota hallitsee Sanomalaksi kutsuttu vuonna 1977 valmistunut Sanoman lehtipaino, joka on niin ikään arkkitehti Kalle Vartolan suunnittelema. Rakennus asettuu poikittain rinteeseen vanhan painotalon ja Sanomatien väliin. Rakennuksen pitkä pääjulkisivu katsoo Sanomatielle päin. Pohjaratkaisultaan suorakaide rakennus jakaantuu keskiosan tienoilta matalampaan lehtipaino-osaan ja korkeampaan toimistosiipeen. Ulkoasultaan rakennus asettuu luontevaksi osaksi Sanomalan punatiiliarkkitehtuuria. Umpinaisemmat päädyt ovat punatiilestä muuratut ja kulmat pyöristetyt. Punatiilipäätyjä vasten kohoavat vertikaalit, viiltomaiset ikkunalinjat. Pitkät sivut ovat alumiinipuitteista nauhaikkunaa ja näiden välissä rusehtavaa teräspeltiä. Painotalo-osan aukotus on maltillisempaa, matalaa nauhaikkunaa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Mistelin päiväkoti; Mistelikuja 24; Vantaa
Mistelin päiväkoti sijaitsee Ruskeasannan ajallisesti kerrostuneella omakoti- ja rivitaloalueella ja on tienoon ainoa julkinen rakennus. Vuonna 1997 valmistuneen päiväkotirakennuksen on suunnittelut Arkkitehtitoimidto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki Ky. Päiväkotirakennusen pienoismallia esiteltiin Milanon triennaalissa keväällä 1996. Päiväkotirakennus on pohjaltaan pitkä suorakaide ja sijoitettu viistosti tonttinsa keskelle. Rakennuksen länsiosa tukeutuu matalien betonipilarien varaan. Rakennuksen keskeltä kohoaa hirrestä ja lasista rakennettu kaksikerroksinen osa. Henkilökunnan tilat sijoittuvat itäpäädyn pulpettikattoiseen jatkeeseen, joka erottuu muusta rakennuksesta kappalemaisella, vaalealla ulkoasullaan. Pääsisäänkäynnille johdattelee kapea, vaalea vajarakennus, joka samalla halkoo leikkipihan kahteen osaan. Massiivihirrestä ja laudasta rakennettu päiväkoti on edustava esimerkki aikansa puurakentamisesta. Valtaosa rakennuksen ulkoseinistä on hirsirakenteisia, mutta tukitiloissa on rankorungot. Lamasalvostekniikka on jätetty paljaaksi julkisivuissa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.