Sökresultat
- Visas 1 - 20 av 163 resultat
- Gå till nästa sida
Vantaan Rajakylässä sijaitsevan rivitalon on suunnitellut Risto Karjalainen ja se on rakennusrekisterin mukaan valmistunut vuonna 1990. Rivitalossa on kahdeksan kaksikerroksista huoneistoa. Rakennus on läntiseltä sivultaan viistottu ja pohjaltaan suorakulmainen puolisuunnikas. Rivitalolle persoonallisen ilmeen antavat voimakaslinjaiset katot. Perusmuodoltaan epäsymmetristä harjakattoa rikkoo eteläsivulla harjakattojen ja parvekekatosten siksak-linja. Vaikutelmaa tehostavat harjan tuntumassa kohoavat kattolyhdyt. Rivitalon taitteinen autokatos ilmentää samaa kattokulmilla ilottelua. Eteläisen sivun monimuotoisuudelle vastakohdan muodostaa varsin kaksiulotteinen katujulkisivu. Katujulkisivun ikkunat on sommiteltu leikkisästi kolmeen pystyriviin, mutta muiden sivujen aukotus on jokseenkin asiallisempaa. Ikkunoiden ja ulko-ovien kolmioaihe toistuu kuitenkin jokaisella sivulla. Nämä kolmiot mukailevat osaltaan kattolinjoja. Julkisivut ovat 80-luvulle tyypillistä Kahi Rustiikka -tiiltä. Keltaiseen tiileen on yhdistetty valkoiseksi maalattua laudoitusta parvekkeissa sekä ulko-ovien ja ikkunoiden yläpuoleisissa kolmioissa. Myös syvään vedettyjen sisäänkäyntien pinnat on verhoiltu valkoisella laudalla. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Vantaan Rajakylässä sijaitsevan rivitalon on suunnitellut rakennusmestari Pentti Lappalainen. Aumakattoinen, pohjaltaan suorakaiteen muotoinen rakennus on rakennusrekisterin mukaan valmistunut vuonna 1992. Rakennuksen runko on puuta, ja julkisivut on verhoiltu tummankirjavalla punatiilellä. Merkittävimmäksi julkisivuaiheeksi nousevat ikkunoiden ja ovien yläpuoliset kaaret, jotka ovat valkoiseksi maalattua lautaa. Rakennuksen katujulkisivu nousee kaupunkikuvallisesti merkittävään asemaan; rakennuksen muut sivut ovat selvästi katujulkisivua vaatimattomammat. Siinä missä muilla sivuilla esimerkiksi aukotus on vapaampaa, katujulkisivun sommittelussa on pyritty symmetriaan. Sisäänkäyntejä alleviivaavat tiiliset istutuslaatikot ja parin askelman korotukset. Katujulkisivussa on kaarineen ja sisäänkäynteineen jopa kartanomaisia piirteitä. Tätä vaikutelmaa korostaa rakennuksen ja kadun väliin jäävä huoliteltu nurmikaistale puineen. Rakennuksen klassisoivat aiheet liittävät rivitalon osaksi aikakauden historismia. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Merkkipuuntie 2, läntinen pienkerrostalo; Merkkipuuntie 2
Merkkipuuntien rakennusperintökokonaisuuteen kuuluvat kolme pienkerrostaloa sijaitsevat Vantaan Kuninkaanmäessä. Vuonna 1982 valmistuneet pienkerrostalot on suunnitellut Oy Kaupunkisuunnittelu Ab:sta arkkitehti Pentti Riihelä. Rakennuskokonaisuus on esimerkki 1980-luvun alun asuinrakentamisesta, jossa yhdistyvät rationalistishenkinen betonielementtirakentaminen ja pyrkimys aiempaa monimuotoisempaan ympäristöön. Arkkitehti Riihelä on ansioitunut erityisesti yhdyskuntasuunnittelun saralla, mikä osaltaan selittää pienkerrostalojen asemointiin kiinnitettyä poikkeuksellista huomiota. Talot asettuvat maastoon kaarevina ketjuina, jotka sulkevat sisäänsä kallioisen pihan. Tontin korkeusvaihteluita on hyödynnetty itäisen pienkerrostalon porrasteisessa sijoittelussa ja keskimmäisen talon toisen kerroksen sisäänkäynneissä. Talojen rakentamisvaiheessa onnistuttu säilyttämään kallioisen maaston lisäksi metsän puustoa. Rakennusten ulkoarkkitehtuurissa on kaikuja edellisiltä vuosikymmeniltä. Talojen julkisivut ovat harjattua betonia, ja elementtisaumat on jätetty rehellisesti näkyviin. Alun perin julkisivujen oli tarkoitus olla tiiliverhoillut mutta tästä luovuttiin kustannussyistä. Parvekkeissa, varastoissa ja sisäänkäyntikatoksissa on käytetty okranväristä laudoitusta. Rakennusten murrettu väritys, harmaa betoni, vihreät pellit ja tummanruskeat ikkunakarmit, on osaltaan sopusoinnussa kallioisen ympäristön kanssa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Merkkipuuntie 2, itäinen pienkerrostalo; Merkkipuuntie 2
Merkkipuuntien rakennusperintökokonaisuuteen kuuluvat kolme pienkerrostaloa sijaitsevat Vantaan Kuninkaanmäessä. Vuonna 1982 valmistuneet pienkerrostalot on suunnitellut Oy Kaupunkisuunnittelu Ab:sta arkkitehti Pentti Riihelä. Rakennuskokonaisuus on esimerkki 1980-luvun alun asuinrakentamisesta, jossa yhdistyvät rationalistishenkinen betonielementtirakentaminen ja pyrkimys aiempaa monimuotoisempaan ympäristöön. Arkkitehti Riihelä on ansioitunut erityisesti yhdyskuntasuunnittelun saralla, mikä osaltaan selittää pienkerrostalojen asemointiin kiinnitettyä poikkeuksellista huomiota. Talot asettuvat maastoon kaarevina ketjuina, jotka sulkevat sisäänsä kallioisen pihan. Tontin korkeusvaihteluita on hyödynnetty itäisen pienkerrostalon porrasteisessa sijoittelussa ja keskimmäisen talon toisen kerroksen sisäänkäynneissä. Talojen rakentamisvaiheessa onnistuttu säilyttämään kallioisen maaston lisäksi metsän puustoa. Rakennusten ulkoarkkitehtuurissa on kaikuja edellisiltä vuosikymmeniltä. Talojen julkisivut ovat harjattua betonia, ja elementtisaumat on jätetty rehellisesti näkyviin. Alun perin julkisivujen oli tarkoitus olla tiiliverhoillut mutta tästä luovuttiin kustannussyistä. Parvekkeissa, varastoissa ja sisäänkäyntikatoksissa on käytetty okranväristä laudoitusta. Rakennusten murrettu väritys, harmaa betoni, vihreät pellit ja tummanruskeat ikkunakarmit, on osaltaan sopusoinnussa kallioisen ympäristön kanssa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Merkkipuuntie 2, keskimmäinen pienkerrostalo; Merkkipuuntie 2
Merkkipuuntien rakennusperintökokonaisuuteen kuuluvat kolme pienkerrostaloa sijaitsevat Vantaan Kuninkaanmäessä. Vuonna 1982 valmistuneet pienkerrostalot on suunnitellut Oy Kaupunkisuunnittelu Ab:sta arkkitehti Pentti Riihelä. Rakennuskokonaisuus on esimerkki 1980-luvun alun asuinrakentamisesta, jossa yhdistyvät rationalistishenkinen betonielementtirakentaminen ja pyrkimys aiempaa monimuotoisempaan ympäristöön. Arkkitehti Riihelä on ansioitunut erityisesti yhdyskuntasuunnittelun saralla, mikä osaltaan selittää pienkerrostalojen asemointiin kiinnitettyä poikkeuksellista huomiota. Talot asettuvat maastoon kaarevina ketjuina, jotka sulkevat sisäänsä kallioisen pihan. Tontin korkeusvaihteluita on hyödynnetty itäisen pienkerrostalon porrasteisessa sijoittelussa ja keskimmäisen talon toisen kerroksen sisäänkäynneissä. Talojen rakentamisvaiheessa onnistuttu säilyttämään kallioisen maaston lisäksi metsän puustoa. Rakennusten ulkoarkkitehtuurissa on kaikuja edellisiltä vuosikymmeniltä. Talojen julkisivut ovat harjattua betonia, ja elementtisaumat on jätetty rehellisesti näkyviin. Alun perin julkisivujen oli tarkoitus olla tiiliverhoillut mutta tästä luovuttiin kustannussyistä. Parvekkeissa, varastoissa ja sisäänkäyntikatoksissa on käytetty okranväristä laudoitusta. Rakennusten murrettu väritys, harmaa betoni, vihreät pellit ja tummanruskeat ikkunakarmit, on osaltaan sopusoinnussa kallioisen ympäristön kanssa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 4 A, rivitalo; Vartiokuja 4
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 4 B, rivitalo; Vartiokuja 4
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 4 C, rivitalo; Vartiokuja 4
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 3 K, rivitalo; Vartiokuja 3
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 E, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 F, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Varusrinne, Vartiokuja 6 G, rivitalo; Vartiokuja 6
Asunto-Oy Varusrinteen rakennusperintökokonaisuus käsittää yhdeksän rivitaloa ja yhden paritalon, kaikkiaan 40 asuntoa. Suunnittelusta ovat vastanneet Matti Seppänen ja Matti Happonen arkkitehtitoimisto Pekkala & Seppäsestä. Kokonaisuus on rakennettu entiselle sorakuoppa-alueelle. Talot sijoittuvat kolmelle eri tontille ja rajaavat tonttien keskelle jääviä pieniä pihoja. Rakennusten pienimittakaavainen ja hieman rikottu massoittelu on saatu aikaan yksinkertaisin keinoin. Rivitalot muodostuvat pitkänomaisista loivan harjakattoisista yksikerroksista massoista ja niitä lävistävistä kaksikerroksisista pulpettikattoisista osista. Suunnittelijoiden pyrkimyksenä on ollut luoda vaihtelevaa ympäristöä tiukoissa tuotantotekniikan ja kustannusten sanelemissa raameissa. Ajalleen tyypillisesti julkisivuissa on yhdistelty eri materiaaleja: julkisivujen alaosissa on sisäänkäyntien yhteydessä laajat keltatiililaattakentät, mutta muuten sivut ovat valkoista betonipintaa. Sinistä tehosteväriä on käytetty tikkaissa, ulko-ovissa, osassa ikkunoita sekä niiden oheisissa kentissä ja puuritilöissä. Sisäänkäyntikatokset, pergola ja piharakennukset ovat valkoiseksi maalattua puuta. Katot ovat konesaumattua peltiä. Pergoloita on sittemmin peitetty paikoin valokattein. Ikkunat ovat ilmeisesti olleet alun perin puiset ja sittemmin vaihdettu alumiinisiin. Rakennuskunta Haka on toteuttanut rivitalokokonaisuuden perustajaurakointina Postipankin asuntosäästäjille. Kokonaisuus liittyy Hakan Länsimäen pohjoisosan aluerakentamiskohteeseen, jonka lisäsopimuksen Haka ja Vantaan kaupunki allekirjoittivat vuonna 1979. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
As. Oy Liljapiha, Peltolantie 15, terassitalo; Peltolantie 15
As. Oy Liljapiha sijaitsee Vantaan Viertolassa. Vuonna 1989 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnittelut arkkitehtitoimisto Järvinen–Vajakka. Rakennus on pohjaltaan melko yksinkertainen, pitkänomainen suorakaide. Eteläisellä, Peltolantien puoleisella sivullaan se terassoituu kolmiportaisena. Rappujen viisi porrashuonetta näyttäytyvät sisäpihan puolella vähäeleisinä ulkonemina. Liljatien puoleinen osa kohoaa nelikerroksisena ja sen päädyssä on kaksi kahden kerroksen asuntoa. Julkisivuissa betonielementtien saumat on jätetty selkeästi näkyviin. Valkoiseksi maalattuja betonijulkisivuja elävöittävät pohjoissivulla siniset ja tiilenpunaiset klinkkeripinnat ja eteläsivulla vastaavanväriset puuverhoilut. Molemmilla pitkillä sivuilla ikkunoiden väliset värikentät muodostavat nauha-aiheen. Aukotus on kooltaan ja määrältään maltillista, runsaimmillaan eteläisellä terassijulkisivulla. Terasseja peittävät paikoin katokset ja puusäleiköt. Itäpäädyssä on yksittäinen puolikaaren muotoinen pikku parveke. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 B, Palvelukeskus Foibe, rivitalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 C, Palvelukeskus Foibe, rivitalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Sairaalakatu 9 D, Palvelukeskus Foibe, paritalo; Sairaalakatu 9
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Paritalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
VAV:n (Vuokra-asunnot Vantaan) asuinaluekohteeseen kuuluu seitsemän rivitaloa ja kaksi pienkerrostaloa. Nämä Vantaan Päiväkummussa sijaitsevat rakennukset on suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä, ja ne ovat rakennusrekisterin mukaan valmistuneet vuonna 1993. Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa rakennusperintökohteiksi on arvotettu kuusi keskimmäistä rivitaloa. Pienkerrostalot (A- ja I-talot) ja ainoa kokonaan yksikerroksinen rivitalo (B-talo) sijaitsevat tontin lyhyillä sivuilla. Näiden väliin jää kuusi rivitaloa, joiden yksikerroksisten keskiosien molemmissa päädyissä rakennukset kohoavat kaksikerroksisina noppina. Rivitalot sijoittuvat tontille kiilamaisesti rivistöön: ne on sommiteltu viistotulle tontille siten, että talorivit pitenevät koilliseen yksikerroksista keskiosaa venyttämällä. Kohteen pihasuunnitelman on laatinut arkkitehti Riihelä ja siinä on huomionarvoisesti panostettu pihapiirin viihtyisyyteen. Asuntopihat on rajattu vain pienieleisesti. Pihojen välillä ei ole näkymäesteitä, mutta yksityinen tila erottuu muusta pihapiiristä. Avoimet sisäänkäyntipihat on sommiteltu symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin. Rivitalojen sivuja reunustavat pensasrivit ja asuntoihin johtavien kivituhkapolkujen väliin rajautuu nurmikkokaistale puineen ja pensaineen. Rakennusten hillitty väri- ja materiaalipaletti sekä yksityiskohtien niukkuus korostavat alueen massoitteluun liittyvää ideaa ja tuovat mieleen englantilaiset rivitalot. Julkisivut ovat vaaleanharmaata tiiltä; osan ikkunoiden alapuolella on valkoiseksi maalattua pystylaudoitusta. Julkisivuissa on yhdistelty erimuotoisia ja -kokoisia ikkunoita. Leikkisyyttä aukotukseen tuovat etenkin isot neliönmuotoiset ristikkoikkunat. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.